Class of 2014

En tiiä mistä alottaa, eilinen päivä oli vaan jotain uskomatonta mitä täällä ihmiset on oottanu neljä vuotta, mää kylläkin vasta viime syksystä, mutta meillä onki ollu vähän eri lähtökohdat. Eilen tosiaan oli graduation eli valmistujaiset. Monille on varmaan leffoista tutut tuo kaapu ja se neliönmuotonen lakki, jotka täällä vedetään päälle, kävellään seremoniassa, kuunnellaan puheita, käydään yksitellen hakemassa todistus lavalta ja lopuksi kaikki heittää niiden lakit ilmaan. Mun ja mun vaihtareiden kohdalla se oli vähän erilainen; me käveltiin lavalle meiän lippujen kanssa, myöhemmin meidät "ulkomaalaiset opiskelijat" esiteltiin, pyydettiin lavalle, otettiin kuva rehtorin kanssa meiän lippujen kanssa ja annettiin isot aplodit. Koko vuoden kova työ palkittiin siinä hetkessä ku mulle kukka ja todistus ojennettiin käteen, ku ihmiset hurras mulle yleisössä ja kävelin pois lavalta. Se oli myös surullinen hetki meille kaikille, koska tuolta oon ne mun parhaat kaverit löytäny ja siellä ne parhaat muistot on syntyny. Kaikki lähtee omille teilleen yliopistoihin ja oon ollu vuoden niiden rinnalla näkemässä miten ne ahertaa niiden hakemusten kanssa ja suree ku ei päässy mihin halus mutta myös miten ne vuodattaa onnenkyyneliä ku ne pääsi just sinne yliopistoon mihin unelmoi, on Stanfordia ja Berkeleytä, just niinku elokuvissa. Tää päivä oli kuitenki enemmän ilonen ku surullinen ja keskityttiin juhlimaan omia saavutuksia ja onnistumisia. Nyt on sitten virallisesti kesäloma, kaks viikkoa aikaa lomailla täällä päässä ennen ku on aika lähteä suomea kohti. 

FACTS ABOUT ME

1. Jos mun pitää tehä jotain koulujuttuja tietokoneella, kuten kirjottaa essee tai suomennella jotain, kuuntelen aina jotain rauhallisia klassisia biisejä, puron solinaa, pelkkiä instrumenttejä. Listahittien jytinämusa saa mulle vaan päänsäryn ku koitan keskittyä ja stressaan kokeista/testeistä/esseistä/kotitehtävistä/koulujutuista/mistävaan

2. Vihaan pitsaa. Suomalaista sekä että italialaista. Ainoastaan tykkään amerikkalaisesta pitsasta, ja voisin syyä sitä kokoajan. Mutta suomessa esimerkiksi en muista yhtäkään kertaa millon oltas kavereiden kanssa menty pitsalle, ne tietää että mää en sitä syö!

3. Mun lempiruoka/täyte/mikälie on aina ollu kana. Subi kanalla, pasta kanalla, salaatti kanalla, mikä tahansa kanalla. Mutta nykyään se on tonnikala! Kaikki tonnikalalla kiitos

4. Jos en oo syöny moneen tuntiin mitään, tai jos oon nukkunu tosi huonot yöunet, mua aina oksettaa EDIT: oksennuksesta puheenollen, makaan kotona oksennusämpärin kanssa, koko yö oksennettu ja nyt oksennan sappinesteitä, mahtava olo ja ylihuomenna graduation!!!

5. Jos oon menny edellisenä iltana myöhemmin nukkumaan, ees tunnin myöhemmin nukkumaan, mun on aamulla pakko laittaa kollarit jalkaan. Se on sellanen juttu vaan etten voi pukea farkkuja. Vaikken ois ees yliyliyliväsyny, silti on pakko laittaa mahollisimman mukavat vaatteet päälle jotka ei hierrä eikä kierrä enkä ees aattele meikkaavani

6. Osaan soittaa viulua sekä pianoa ja sit oon soittanu vähän kitaraa ja kannelta ja trumpettia vuosien varrella, oon ollu musiikkiluokalla 7 vuotta, oon laulanu muutaman vuoden kirkkokuorossa ja ollu mukana kahessa musikaalissa

7. Mun oikea hiustenväri on aivan blondi. Pienenä mulla oli ihan vaalea tukka, mutta tietenki iän myötä se tummenee ja nyt se on sellanen suomalainen maantienharmaa

8. En oo ikinä ollu sellasella tyypillisellä rantalomalla missä kaikki muut on ollu - you know viikon loma turkkiin tai kanarian saarille, hotellilla uima-allas ja rantabaari, katu täynnä halpoja kojuja jossa myyään feikkitavaraa. Oon ollu hotellissa vaan pari kertaa elämäni aikana ja neki on tapahtunu ihan suomen sisällä. Mut oon silti käyny italiassa ja sveitsissä EDIT: kävin mutkan hawaijilla joten rantaloma koettu

9. Mun lempilukuaineita koulussa on ollu aina kielet ja matikka, oon ihan surkee niissä aineissa missä pitää muistaa jotain - kuten historia biologia kemia... No en surkea, mutta ei ne kyllä vahvimpia aineita kyllä ole haha!

10. Oon ollu kunnon kympin oppilas aikoinani ennen ku löysensin vähän otteita, vieläki jaksan nauraa jollekki tyyliin mun vitos- tai kutosluokan todistukselle, jossa joka ikinen arvosana on 10... Siis se koko rivi on pelkkiä kymppejä täynnä.

11. Oon ex-cheerleader!

12. Jätän ihan kaiken viimetippaan, tietenki sellaset asiat mistä en tykkää. Aina muka päätän että tän kirjan luen oikeesti nyt tälläkertaa ajoissa, mut aina löydän itteni edellisenä iltana lukemassa sitä kirjaa tyylillä yks lause per sivu... 

13. Mutta toisaalta jätän monesti myös ne asiat mistä tykkään viimetippaan, koska vihaan oottamista, oon ollu joskus aikoinani niin kärsimätön ihminen ja oon vähän vieläkin. Esimerkiksi valmistautuminen johonkin, vaikkapa tanssiaisiin. Voisin repiä iteltäni hiukset päästä yksitellen, jos mun pitäis ootella mekko päällä hiukset ja meikki valmiina... Oon tehokkaampi kiireessä haha

14. Oon aina unelmoinu siitä kuuluisasta thigh gapista

15. En oo ikinä ollu  yks niistä tytöistä, jotka fanittaa jotain söpöjä poikabändejä tai laulajia, laittaa seinät täyteen niiden julisteita ja päivittelee miten komeita ne on. Oon aina kuunnellu melkein ainostaan naislaulajia tai tykänny niistä paljon enemmän ja miettiny että onkohan mussa nyt joku vialla......

16. Oon muuttanu elämäni aikana noin kuus tai seittemän kertaa

17. Mun vanhemmat asu  Helsingissä ku äiti ootti mua, mutta päätti palata takas ah-niin-ihanaan Raaheen... Kuinka monesti oon unelmoinu siitä että oisin voinu olla helsinkiläinen ja asua helsingissä....

18. Yhen pienehkön vahingon jälkeen en oo menny junan vessaan uudelleen, ja matkustan helsinkiin ainakin kerran jos toisenki vuodessa ja sinne menee semmoset 7-8 tuntia ja aina kärsin ne vessassa käymättä. En oo myöskään ikinä käyny lentokoneen vessassa, ja kyllä, matkustin suomesta kaliforniaan 16 tuntia...

19. Mulla on kamala hämähäkkifobia, ja niin on maanallaki. Muistan kerran ku istuttiin meillä mun lattialla tietokone sylissä, ja maana näki mun jalalla kipittelevän lukin. Se hyppäs kauemmas ja alko kiljumaan, ja mä _heitin_mun_rakkaan_tietokoneen_ sillä samalla sekunnilla ja se lensi kaaressa kaks metriä kauemmas huoneen toiselle puolelle. Sillä hetkellä ei paljo tietokoneen kiinnostanu ku kuulin että oon kontaktissa itse hämähäkin kans. Täälläki perhe jo tietää että jos jossain on hämähäkki, niin se pitää tappaa heti eikä siitä todellakaan kannata informoida mulle

20. Mulla on ollu marsu, sen nimi oli Osku. Sain sen 7-vuotiaana ja muistan vieläki sen tilanteen ku sain sen. Oli se mulla muutaman vuoden, ku äiti anto sen pois, hahaha. Olin aika huono marsu-äiti. Itkin päivän ja sit unohdin sen

21. En kestä sitä jos ihmiset kyselee multa kysymyksiä. En tarkota tällä mitä tahansa kysymyksiä, vaan turhanpäiväsiä kysymyksiä jotka ei vaikuta niiden elämään millään lailla. Esimerkiksi se saa mut näkemään punasta jos multa esim. äiti kotona tai host täällä kyselee et missä olit kavereiden kans, mitä teitte, ai minkä leffan katoitte, mitä siinä tapahtu, ai mitä söitte, oliko vanhemmat kotona, mitä sitten teitte, menittekö mihinkään. Vaikka ei välttämättä tarkottais mitään pahaa eikä utelis mitään, niin hermostun silti ihan sikahelposti haha, äiti kyllä tietää mitä tarkotan.....

22. Tykkään hengailla yksinäni ja tehä asioita yksin, ja se on hyvä piirre, koska oisin hirveen riippuvainen ihmisistä niin tää vaihtovuosi ois voinu olla tosi rankka. Joskus oon kans kysyny iteltäni että onkohan nyt kaikki ihan kunnossa ku oon mielummin yksin kotona ku ihmisten kanssa.... Joskus jos lähen yksin kaupungille tms. äiti saattaa kysyä et eikö kukaan kaveri päässy tulemaan ja mää oon vaan et no en mää ees kysyny ketään

23. Oon varmaan maailman kännykkäriippuvaisin ihminen, ja mun kaverit on varmaan täysin samaa mieltä mun kanssa. Viime vappuna vappujuhlassa voitin palkinnon "vuoden puhelinriippuvainen"

24. Tarvin yössä reilut 10 tuntia että oon aamulla pirteä eikä väsytä ja täällä aina saan kuulla ku "julia menee nukkuun kaheksan jälkeen illalla" hehe.. EDIT: todettiin anemia joten syykin löytyi

25. Oon tosi hyvä arvaamaan, tänään viimeks mua oikeesti pelotti et onko mulla jotain yliluonnollisia kykyjä, koska saatan arvata etukäteen ihan ihmeellisiä asioita. Mulla on kunnon lista asioista mitä oon yhtäkkiä arvannu tai mulla on ollu semmonen tuntuma että tulee tapahtumaan

26. Osaan jokasen tiernapoika laulun ulkoa ja mun kavereilla lähtee aina järki ku joka paikassa hoilaan niitä, ja myös kuvittelen että oon se herodes ja sohin sen miekan kanssa. Pienempänä joka vuosi meillä oli tiernapoikaryhmä ja saatiin sikana rahaa sillä tavalla, ja muutama vuosi takaperin mentiin yhtiin kisoihin ja tultiin tokaksi ja voitettiin joitaki satoja euroja!

27. Oon aina pelänny hissejä, vähän lentokoneella matkustamista, lukkoja, ja huvipuistoissa että ne turvakaiteet aukeaa ja täällä oon käyny tyyliin neljässä huvipuistossa ja oon aina etukäteen googlannu kaikki onnettomuudet jotka siellä on sattunu

28. Ku olin pieni, varmaan 10 vuotias, powerparkissa tapahtu se onnettomuus että se yks laitteenkuljettaja kuoli. Olin menossa joku pari viikkoa sen jälkeen powerparkkiin niin kirjotin niille jonku sulosen kirjeen, en muista yhtään mitään mitä kirjotin mutta jotain siitä onnettomuudesta pahottelin, ja viikko myöhemmin sain kotiin niiltä kirjeen, avainkaulanauhan, lippiksen, pehmolelun ja muuta powerpark tavaraa, haha!

29. Mulla ei oo ikinä ollu hampaissa reikiä!! En tiiä miks, koska en oo mikään hampaidenharjaajafriikki, eikä ne suvussakaan oo voinu kulkea koska meiän äitillä on ollu elämänsä aikana varmaan enemmän reikiä ku mulla sormia ja varpaita yhteensä...

30. Mulla on ollu mun samat kaverit oikeestaan mun koko elämän ajan ja ne on nähny mun muuttuvan vuosien varrella. En vaihtele kavereita tai kaveripiirejä, vaan mulla on ne tietyt ihmiset elämässä jotka on ja pysyy

31. Mua ei kiinnosta jos joku juo suoraa pullon suusta, röyhtäsee, sotkee, laittaa jalat pöydälle, menee vessaan ja jättää oven auki, oon ite ihan samanlainen. Oon varmaan enemmän poika ku tyttö eikä mun seurassa tarvi kyllä miettiä että voinkohan tehä näin tai näin

32. Pienenä halusin isona olla joko lastenhoitaja tai siivooja. Onneks unelmat on tässä vuosien varrella muuttunu...

33. Mun lempitelkkariohjelmia on suurin pudottaja ja hurja remontti ja aina itken ku katon niitä

34. En osaa sijotella kaupunkeja tai maita (oon kehittyny vaihdossa ainaki euroopan maiden kanssa) tai jokia tai meriä, en tunnista kaloja, lintuja, puita enkä erota joitaki eläimiä toisistaan, oon siis aivan onneton kaikkien tällasten biologisten ja maantieteellisten asioiden kanssa. En varmaan ees erottais laulujoutsenta lokista.....

35. Alotan asioita mut harvoin saan ne aikaseks, hyvänä esimerkkinä tää postaus, kirjotin puolet tästä tammikuussa ja nyt vasta saan aikaseksi julkasta... 

Disneyland

Keskiviikkona oli meidän senioreiden viimenen koulupäivä. Siinä kaikilla nousi tunteet pintaan ku sanottiin heippoja ja kiiteltiin luokissa ja toivoteltiin hyviä jatkoja. Koulun jälkeen kävin myös Pattin tykönä, se oli pakkaamassa muuttokuormaa ja mää menin sinne sen tykö itku silmässä, annoin sille kirjeen jonka olin kirjottanu ja mun koulukuvan jonka olin laittanu raameihin. Siinä aikamme itkettiin ja sanottiin hyvästejä kunnes mun oli vaan pakko lähtä. Tulin kotiin, tunteet oli ihan sekavat enkä oikein halunnu tuntea mitään joten menin nukkumaan ja nukuin koko päivän iltaan asti. Heräsin yheksältä, pakkasin laukun seuraavaa päivää varten ja menin takasin nukkumaan. Heräsin viideltä aamuyöllä ja suuntasin koululle yökkärit jalassa ja peitto ja tyyny kainalossa. Hypättin bussiin ja ajeltiin semmoset kaheksan tuntia ja sitten oltiinki perillä Disneylandissa! Koko huvipuisto oli varattu pelkästään senioreille koko päiväksi ja yöksi, seuraavaan aamuun asti. Koko päivä ja ilta ja yö pyörittiin siellä laitteissa ja viiden kuuden aikaan aamulla lähettiin ajamaan kohti kotia. Kaikki oli aivan silmät ristissä ku oltiin oltu hereillä semmoset 24 tuntia jo siinä vaiheessa, mutta kaikilla oli ollu niin maaginen ilta että ei siinä väsymys paljoa haitannu. Disneyland oli kyllä ihan uskomaton, ja tää oli ihan mahtava tapa päättää meiän kouluvuosi; mun parhaiden kavereiden kanssa koko yö Disneylandissa. Mentiin kolmen aikaan syömään "aamupalaa" viereiseen ravintolaan ja nukahettiin kaikki istualteen sinne penkeille. Voitte vaan kuvitella kuinka mahtavalta se tuntu ku pääsi omaan sänkyyn suoristamaan jalat, pesemään hampaat ja käymään suihkussa! Nyt olo on vähä ku ois katujyrän alle jääny, mutta kyllä täältä vielä noustaan...

Viimeviikkoa

Viimeviikolla oli täällä kunnon helteet, mittari näytti yli +36 joten suunnattiin tyttöjen kans koulun jälkeen rannalle. Perjantaina koulussa joku heitti mua isolla vesi-ilmapallolla ja olin märkä koko päivän. Lauantaina mentiin orkesterin kanssa kilpailemaan pohjoiseen ja voitettiin, ja palkinnoks mentiin huvipuistoileen loppupäiväksi. Eilen hengailin Erichin kans ja opeteltiin käyttään sen uutta gopro kameraa ja otettiin tyhmiä kuvia. Illalla pakotin sen leffaan kattoon mun kans Se Toinen Nainen vaikka se onki vähä tyttöhömppäleffa mutta mukisematta mut sinne makso sisään ja ite katto sen. Tänään koulussa oli ihmishuutokauppa ja mun kaverista maksettiin sata dollaria. Tänään koulussa oli myös potluck kuoron kans eli tavallaan nyyttärit. Huomenna on nyyttärit orkesterin kans. Huomenna rotary kokouksessa on mun vuoro antaa mun 30 minuutin puhe mun vuodesta, ja mua vähän meinaa jänskättää. Keskiviikkona on mun viimenen koulupäivä ikinä. Torstaina lähetään Disneylandiin senioreiden kanssa. Mulla on just loppukokeet meneillään mutta en oo opiskellu. Kaikinpuolin kaikki siis hyvin, en malta oottaa et koulu on ohi ja pääsee lomalle! Pakko myöntää, on ollu kyllä harvinaisen pitkä kouluvuosi.

Iphone update

apua miks oon täällä joka päivä postaamassa...?!?!

1. Orkesterin kevätkonserttiin esiintymään lähdössä tukka kiharalla tiistai-iltana! 2. Äitienpäivälounaalla 3. Huomenta nimimerkillä ei väsytä yhtään 4. Äitienpäivänä vuorilla vaeltelemassa silmät ristissä.....

1. No pitihän niitä kuvia räpsiä hiusten- ja meikinlaiton jälkeen niin että puhelin ja kamera on niitä täynnä... 2. Limusiinissä matkalla illalliselle! 3. Kolmen kuukauden kunniaks mentiin Erichin kans eilen aamulla aamupalalle ennen koulua 4. Autossa neljä tuntia istumista, mutta starbucksin voimalla jaksaa! 

1. Aina koulun tansseissa on tollaset photoboothit ja ne on mun ihan lemppareita varsinki ku ne on ilmasia! 2. Minä, Ezgi ja Naomi ajamassa kartinkia! 3. Kiinalaista ruokaa... Ei kyllä voita raahen kinkkibaarin buffettia, tuosta "kiinalaisesta" ja siitä ei voi puhua ees samassa lauseessa! 4. Hahaha loistava kuva!!  

1. Minä ja mun elämäni eka Smore.... Ihan antaumuksella kyllä syön sitä haha 2. Minä ja Emily! Huomatkaa että tää kuva on otettu keskiyöllä, neljän tunnin tanssimisen ja hikoilun jälkeen... Emily myös voitti Prom princess :) 3. Minä ja Sofi koulun vessassa haha, ja Maike ilmeisesti taustalla pesee käsiä...4. KIITOS ÄITI!!! Valitettavasti söin vaan kaks noista ite :(

1. Rotary District Conference ja minä edustamassa suomea! 2. Yosemite ja kylmä ilma 3. Joskus kai lounaalla salaattibaarissa kamujen kanssa 4. Joku ilta oli nätti auringonlasku 

1. Emilyn kanssa jätskillä 2. Liian kuuma.... Ihan veto pois ku on niin kuuma eikä jaksa tehä mitään! 3. Vähän vastapainoa tuolle kuumuudelle, laskettelua 4. Ruualla taas...  

TÄNÄÄN JÄLJELLÄ: kuukausi

Tein tämmösen samanlaisen postauksen viime heinäkuussa, kuukausi ennen lähtöä, jossa kerroin fiiliksiä miltä tuntuu lähtä ja sen sellasta. Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen että on mun vuoro tehä uudelleen tällanen, koska mulla on tasan kuukausi siihen että hyppään koneeseen kohti kotia. Multa on kysytty moneen otteeseen että millä fiiliksillä kotiin ja ootko surullinen vai ootko ilonen ja onko ikävä perhettä ja tuleeko sulla erichiä ikävä (no daa) yms yms, joten avataanpa tätä asiaa vähän.

Mulla on jäljellä 31 päivää, 4.5 viikkoa, eli kuukausi. Ku kirjotin tuon postauksen viime vuonna, se kuukausi kirjaimellisesti hurahti mun silmien eessä ja kohta olin jo lentokentällä matkalaukku pakattuna valmiina lähtemään. En osaa ees kuvitella miten nopeesti tää mun viimenen kuukausi täällä hurahtaa, koska mulla on niin paljon tekemistä ja kalenterissa ei oo paljoa tyhjää tilaa. Äiti ja kaverit ja aikalailla kaikki oottaa siellä ihan mielissään ja jos ne vois päättää, niin ottaisin ekan lennon jo tänäiltana kotiin. Niinku saatatte muistaa, musta aiemmin tuntu ihan mahottomalta ajatukselta että mun pitäis joskus muka palata takas suomeen täältä ja monet kyyneleet vuodatin sen takia. Mutta niinku yks tän vuoden tavoitteista on, niin ne mielipiteet muuttuu ajan saatossa, alat arvostamaan erilaisia asioita ja saat uusia näkökantoja asioihin. 

Yks niistä asioista jota oon ruvennu täällä arvostamaan on se, miten paljon meillä on suomessa vapautta. Äiti ei paljon rajota mun elämää laatimalla tiukkoja sääntöjä tai kotiintuloaikoja eikä ristikuulustelut oo välttämättömiä joka kerta ku meen johonki. Mun perään ei soitella kokoaikaa eikä mun tarvi olla tilivelvollinen 24/7. Rakastan olla itsenäinen ja tehä asioita yksin ilman ketään hengittämässä niskaan enkä malta oottaa että pääsen olemaan jälleen vapaa, tekemään omat päätökset ja päättämään omista asioista ja menemään ja tulemaan miten huvittaa! Ja tuohon tulemiseen ja menemiseen miten haluaa; voin pyöräillä tai vaikka kävellä!! En oo jumissa keskellä ei-mitään ja jos haluan johonki niin mun on pakko rukoilla kyytejä, ja kaikki on muutenki niin kaukana. Ehkä tällä on jotain tekemistä sen vapauden ja itsenäisenä olemisen kanssa, ku pääsen ite paikkoihin. Toivon että mulle ois joku vanha vaihtari kertonu tästä ennen lähtöä, koska tää tuli mulle suurena yllätyksenä, ja mulle henkilökohtasesti tää on ollu yks haasteellisimmista asioista, kuinka mulla ei oo ollenkaan vaikutusvaltaa enkä voi päättää omista asioista enää. Tää on siis yksi asia, jonka takia ootan lähtöä kovasti. Välillä on semmonen olo että oon häkissä eikä mua päästettäis pois, ja oon sellanen ihminen että tarvin vapautta, jota suomessa onneksi saan. 

Ei oo myöskään salaisuus että mulla on vaan yks äiti, eikä kukaan muu yllä sen tasolle vaikka kuinka yrittäis, ja se äiti on suomessa. Mulla on myös pikkuveli, joka alottaa eskarin tänä syksynä ja haluan olla siellä läsnä kuromassa kiinni tän vuoden jonka oon menettäny, nähdä ku se oppii lukemaan ja kirjottamaan ja alottaa koulun. Mulla on myös maailman parhaat kaverit, ja ilman niitä en oo kokonainen. Kuulostaa kliseiseltä, mutta mulla on oikeesti ollu täällä semmonen olo että jotain puuttuu, ku ei oo ollu niitä ihmisiä mun ympärillä jotka ymmärtää mua yhestä sanasta tai vaikka oisin vaan hiljaa, täydentää mun lauseet ja tietää mitä tekisin tietyssä tilanteessa ja tuntee mut läpikotaisin. Mulla on suomessa PALJON ihmisiä ketä rakastan täydestä sydämestäni ja vuosi on pitkä aika - tottakai sitä odottaa jo että pääsee niiden luokse taas.

Mutta niin on mulla ihmisiä täälläkin ketä rakastan täydestä sydämestä. Mulla on ihan älyttömästi kavereita, hieno perhe, host sisko joka on mulle ku oikea sisko, ihana poikaystävä, joukkuekavereita waterpolo ja diving joukkueista, ihmisiä mun rotary klubissa, ja varmuudella voin sanoa että ihmiset on se asia mitä mulla tulee eniten ikävä ja jonka takia lähteminen tulee olemaan niin kamalaa. Tottakai tykkään helposta koulusta ja kaikesta kouluun liittyvästä kouluhengestä, lämpimästä säästä, erilaisista vaatekaupoista ja halvemmista hinnoista, mutta asiat on menny tärkeysjärjestykseen tän vuoden aikana ja ne on aikalailla siellä loppupäässä. Itseasiassa mulla on jo kova ikävä sitä että ei oo kokoajan kesä, vuodenaikoja ja vaihtelua, koska kyllästyn tosi helposti. Ihmiset on se asia joka on tehny mun vuodesta niin unohtumattoman, koska oon tutustunu ihan mahtaviin ihmisiin täällä, jotka tulee olemaan mun ystäviä lopun ikää. Se on se vaikein paikka, koska välimatka on pitkä enkä tiiä millon niitä nään seuraavan kerran. Onko se ensvuonna vai kuuden vuoden päästä? Sitä ku ei kukaan tiiä. Kumpa voisin tuua nää ihmiset mun mukana suomeen.

Oon varma että kylmänä -30 pakkaspäivänä kiroan sitä että miksi ikinä halusin lähtä kalifornian helteestä pois suomeen palelemaan, tai ku meen shoppailelmaan ja aattelen et tää ois puolet halvempi jenkeissä, mutta niinku sanoin, ne ei oo mun tärkeyslistalla enää ensimmäisenä; muut asiat merkitsee mulle enemmän tän vuoden jälkeen, kuten koti, terveys, koulutus, perhe, ystävät, vapaus. Mulla on ollu uskomaton vuosi, joka ei oo vielä ohi, mutta se taika on että se on kirjaimelliseti vaan yhen vuoden, ei yhtään enempää eikä vähempää. Mikään ei kestä loputtomiin eikä kestä tääkään, ja oon fine sen faktan kanssa ainakin tällähetkellä, kysy uudelleen ku oon lentokentällä itku silmässä... Mulla on ollu hauskaa, ja aion pitää hauskaa vielä seuraavat 31 päivää, mutta sitten on mun aika palata kotiin, jonne kuulun. Kuten voitte huomata, fiilikset on ristiriitaset; odottavaiset mutta myös surulliset, ja niin sen kuuluu kai mennäkki. 

Prom 2k14

Prom oli ikimuistoinen! Mekon löysin hyvissä ajoin, kengät ostin mun vuoden alussa, meikkaaja laitto mun nassun kuntoon ja kampaaja hoiti tukan! Yleensä promiin menee rahaa monta sataa; mekko, kengät, hiukset, meikki, liput, limusiinit, ruoka mutta mää en maksanu penniäkään! Mekko oli ilmanen, Patti makso mun hiusten- ja meikinlaiton ja Erich kaiken muun, eli mulla kävi hyvä tuuri kaiken suhteen! Mentiin kaikki 11 paria Erichille ottamaan kuvia vanhempien kanssa mutta mun tapauksessa Pattin kanssa, kaks limusiinia tuli hakemaan meiät, mentiin ravintolaan meren rannalle syömään illallinen ja loppuillaksi tanssimaan. Tanssit loppu puolen yön aikaan, lähettiin jatkoille Erichille jonne jäin sitten yöksi. Koko yönä unta tuli kevyet 2.5 tuntia, eilen äitienpäivän kunniaksi piti lähtä perheen kesken vaeltamaan vuorille ja lounaalle sen jälkeen ja olin aivan silmät ristissä, joten ku sieltä päästiin kuuden maissa kotiin niin kävelin suoraan mun huoneeseen ja nukuin kellon ympäri seuraavaan aamuun. Mutta eikse niin mee et ku oot vanha mummu kiikkustuolissa niin et sää sillon muistele niitä iltoja ku menit aikasin nukkuun! Kaiken kaikkiaan tosi onnistunut ilta mun kavereiden ja Erichin kanssa, kaikki tunsi ittensä oikeiksi prinsessoiksi ja pojatki oli erittäin komeina. Mahtava tapa päättää meiän kouluvuosi. 

Minä ja Patti, joka on siis mun rotary counselor josta oon täällä blogissa puhunu!

Erich ja Erichin äiti!