OB-TRAINING

Huhhuh mikä viikonloppu! Perjantaina  11-12 maissa tosiaan lähettiin ajeleen lahtea kohti ja kyllähän siinä semmoset seittemän tuntia meni... Pysähyttiin kerran viitasaaren abc:llä syömässä ja voi sitä tunnetta ku yhtäkkiä milla kävelee vastaan! Milla oli lähteny oulusta ja vielä tunnin kaks myöhemmin mitä me, niin ilmeet oli kyllä näkemisen arvoset. Hotellille ku päästiin, niin kävin nopeesti ennen sulkemisaikaa kiertää trion läpi, käytii porukalla hotellilla illallistamassa ja nukkumaan että jaksaa aamulla herätä jo ennen seittemää. 

a> Aamulla herätys ennen seittemää, valmistauduttiin, hotelliaamupalalle (♥) ja siitä lahden yhteiskoululle. 

Oltiin etuajassa koska annelin piti mennä aiemmin sinne, niin saatiin ite valita paikat ja varattiin siinä samalla millalle ja millan iskälle meiän vieresä paikat. Tilaisuus alko varttia vaille kymmenen ja sitä ennen oli aamupala ruokalassa. Pikkuhiljaa sali alko täyttyä 200 vaihtarista, niiden vanhemmista, rotareista ja rotexeista (vanhat vaihtarit), eli meitä oli siellä muutama sata ihmistä. Tilaisuus alko ja heti ekana sanottiin, että meiän on syytä olla ylpeitä että ollaan rotaryvaihtareita, että se on ihan eriä mennä rotareiden kautta vaihtoon ku ostaa se vaihtopaketti. Rotaryt pystyy melkein mihin vaan (siitä lisää alempana) ja tekee vuodesta niin paljo erilaisen ku muut järjestöt.

Viiteen asti siellä istuttin, välillä käytiin lounaalla ja sovittamassa rotarybleisereitä (meidän edustusasu) tai ostamassa rotaryvaatteita. Kuunneltiin juttua ihan kaikesta; vakuutuksista, lennoista, maaohjelmasta, koti-ikävästä, säännöistä säännöistä ja säännöistä ja rotexien tarinoita niiden kokemuksista. Ku rotexit esittäyty lavalla nii mulle tuli monta kertaa semmone fiilis "HEI OON LUKENU TON BLOGIA, ONKO TOI OIKEESTI TOSSA??" niinku ne ois jotain maailmanluokan julkkiksia, haha. (Törmäsin muuten annika-o:honki triossa!!) Sain siellä paljon uutta tietoa ja ajateltavaa, kuten että on TOSI törkeetä mennä aamupalalle yökkäri päällä tai että sisällä käytetään kenkiä. Joissaki perheissä ku on siivoojat, niin ei saa ite petata omaa sänkyä tai viiä vaatteita pesuun. Siitäki oli syntyny ongelmia.. :D

Käytiin lounaalla ja tilaamassa meidän edustusasut. Oli kyllä virallinen olo tuo takki päällä ja kuviteltiin ittemme kolmen kuukauden päähän seisomaan lentokentälle nuo päällä. Ku ostin mun hupparia, mun takaa kuulu yhtäkkiä jonku rotex-pojan suusta että "täällä kiertää semmonen huhu että just sä oot lähössä kaliforniaan" ja olin ihan monttu auki että täh. Hän oli ite ollu losissa ja halus tulla mulle henkilökohtasesti juttelee (vaikka yleensä vaihtarit ettii ite rotexit ja tenttaa niitä) ja antaa vinkkejä. Jotaki tyyppiä mun piti morottaa ku se on iso nimi sielläpäin mutta unohin kyllä sen jo... Kuulemma kannattaa ottaa vaan yhet farkut mukaan ku on niin kuuma, maistuu! Etittiin sit millan kans yks rotex joka oli ollu coloradossa ja tivattiin siltä sit kysymyksiä siitä paikasta, koska milla on sinne lähössä. Sit se mun rotexi tuli siihen kans ja juteltiin niiden kans ja kysyttiin kaikkia elämääki tärkeempiä kysymyksiä kuten "ONKO SIELLÄ PALJON TARANTELLOJA TAI HÄMÄHÄKKEJÄ??" Ensin ne kusetti meitä ihan 100-0 mutta sit myönsi ettei ollu nähny yhtäkään... Huh. 

Saatiin myös meidän new yorkin ohjelma! Meille lennot on jo varattu sinne ja me lähetään maanantaina kahelta iltapäivällä. Perillä ollaan neljältä iltapäivällä paikallista aikaa eli suomessa kello ois kai jotain kymmenen. Jos kuvitellaan että mennään nukkumaan siinä puolen yön aikaan, niin suomessa on jo aamu... Kai sitä pysyy hereillä ku on niin paljo nähtävää! Käydään mm. syömässä maailman hienoimmassa pyörivässä ravintolassa the viewissä, jossa kyllä on uskomattomat näkymät. Myös empire state buildingia, limusiiniajelua, musikaalia broadwaylla ja semmosta pientä!

 Sillon ku sanoin että rotarit pystyy melkein mihin vaan, niin se rotex sano mulle että LÄHDE sellaselle matkalle, jossa kierretään jenkkien kaikki hienoimmat paikat 32:ssa päivässä, en muista muuta ku että siinä oli ainaki niagaran putoukset, washington DC, new york, florida... Mutta hirveesti se niitä paikkoja ja osavaltioita luetteli, ja aion kyllä ehottomasti lähtä, jos se ei maksais 2,5 tonnia. Se sano, että jos oot aktiivinen vaihtari, käyt kokouksissa ja hymyilet nätisti rotareille, ne on maksanu tuon matkan joillekki. Myös yks susa, joka on kunnon lätkäfani, on rotareiden kautta jenkeissä. Rotarit oli sit hommannu hälle liput NHL-matsiin, ja siellä pelas mm. selänne, koivu ja filppula. Pelistä se palas sit takas pelin kiekon ja selänteen mailan kanssa jossa oli sen nimmari, ja oli kyllä maailman onnellisimman näkönen tyttö!

Sitten oli päivä pulkassa. Monet monet vaihtarit, keitten kans oon vaihtanu kommenttia tai jutellu netissä, tuli juttelee mulle et hei ootko sä se julia. Yleensä mun suusta tuli aina että "joo oon mutta kukas sää oot??" Naama oli tuttu mutta nimimuisti ihan tajuttoman huono... :D Saatiin kuitenki poristua monien kans ja tutustuttii muutamat jenkkeihin lähtijät paremmin! Sit tuli helsinkiin ja kotiinlähdön aika. Tajuttiin, että on lauantai ja helsingissä on kaikki menny just kiinni ku päästään sinne, eli neljä tuntia paikallaan istumista rautatieasemalla. Millan isi tarjos meille kyytiä ja lupautu kiertämään raahen kautta, niinpä peruttiin meiän junaliput ja hypättiin niitten matkaan. Matka meni tosi nopeesti - ja väsyneesti, ja oli ihana kerranki jutella jollekki joka oikeesti ymmärtää eikä kyllästy niiden samojen asioiden jankkaamiseen. Oltiin kotona melkein siihen aikaan, ku oltas hypätty meiän yöjunaan ja sain nukkua koko yön omassa sängyssä :) Nyt muistin, että mulla alkaa 25min päästä kokous ja tulin just suihkusta, joten HEIPPA.