vaihtoon hakeminen

Multa tänään pyydettiin postausta vaihtoon hakemisesta että miten tähän ollaan päädytty. Aattelin, että miks ei, tää voi olla ihan hyödyllinen niille, jotka tätä suunnittelee! Tai aika monillekki, oon meinaan saanu paljo kommenttia rotareiden kautta vaihtoon hakevilta :)

Tasan vuosi sitte keväänä, taksvärkkipäivänä, aamupalaa syödessäni päätin lähtä vaihtoon. Ensin kattelin järjestöjä ja exploriusta on mainostettu niin paljon, että se nimi oli jääny mieleen. Loppujen lopuksi kaupalliset järjestöt hylättiin ku löysin rotaryn nettisivut, ja se oli se ainut vaihtoehto minkä kautta lähen. Jos en tuu hyväksytyksi, niin en lähe minkään muun kautta. Monesti, vaikka kaupallisten järjestöjen kautta pääsee n. 90% hakijoista, on monet hakenu eri järjestöjen kautta, kuten AFS, YFU ja Explorius, näin esimerkiksi. Rotareilla vaihtoon pääseminen ei oo itsestäänselvyys, joten "takaportteja" ois todellaki kannattanu olla. Rahatilanne sano että ei, joten tää oli ainut vaihtoehto.

Rotareiden nettisivut on epäselvät, ja jostain ihan muualta ku niiltä sivuilta löysin raahen rotaryklubit. Raahessa on kaks klubia, pietari brahen rotaryklubi ja raahen rotaryklubi, ja ne lähettää vuorovuosina vaihtarin. En yhtään muista kenen nimen löysin, tai kummasta klubista hän oli, mutta raahesta oli ja otin sitten yhteyttä. Kysyin ensin, että voiko vaihtoon lähtä suoraa peruskoulun jälkeen, ja mun onneksi voi. Sit hän anto mulle jonku spostin, että laita tänne spostia, hän anto seuraavan osotteen ja hän vielä yhen ja sitte olin tekemisissä vihdoin oikeen ihmisen kanssa.  Kysyin, että montako pääsee ja millä perusteella valitaan ja miten pitää toimia jos haluaa hakea. Sain tiedon, että yksi pääsee ja oli pitkä lista millä perusteella valitaan - itsenäinen, vastuullinen, avoin, reipas, sopeutuvainen ja oikean ikänen. Haha, voin myöntää että tuli kyllä pienet paineet ku tuon kuulin :D Kyllähän mää tiesin, että minkälainen vaihtarin pitää olla, mut rupesin kelaileen päässä että oonko mää ite kaikkea tuota. Äiti oli vähän outsider koko vaihtoasiasta ku se oli sille ihan uus juttu, niin se päätti soittaa mun nvalle ja kysellä ihan perus juttuja liittyen vaihtoon. Sitä kautta sain sit tiedot että miten toimitaan; koulun alussa/kesän lopussa otetaan yhteyttä häneen ja lähetetään vapaamuotonen hakemus.

Ennen koulun alkua sain sähköpostin, jossa kysyttiin että ootko vielä kiinnostunu vuosivaihdosta ja tottakai mää olin. Neuvottiin kirjottamaan se vapaamuotonen hakemus, eli A4 kirje itestä, taustasta, harrastuksista ja syistä miksi haluaa vaihtoon. Ite kirjotin sitä yhen illan ja siihen muistaakseni kirjotin mun perheestä, harrastuksista, ohjaajana toimimisesta, kiinnostuksista, vähä luonteenpiirteitä, minkä verran oon ollu ulkomailla ja tärkeimpänä, että miksi haluan vaihtoon, mitä odotan siltä vuodelta ja mitä tavallaan haluaisin saavuttaa sillä. Sain kiitosta siitä, ja tottakai olin ihan mielissään. Nva kysy, että sopisko haastattelu siihen 4vkon päähän, ja olin aivan että pitäskö mun tosiaan jaksaa KUUKAUSI odotella... No ei auttanu ku suostua, ja se kuukausi oli tuskaa. Tai niin luulin sillon... :D

Olin vuokatissa reissussa ku yöllä tulee viesti, että pääsetkö haastatteluun raahen hovin tavallaan huomiseksi, koska päivä oli jo vaihtunu. Olin onneksi aamulla lähössä takasin raaheen päin, eli se sopi. Haastattelupäivänä jännitti, mutta ei mitenkään kamalan paljon. Tai en osaa sanoa, koska mulle "jännitti ihan kauheesti" on sellanen okei-vähän-kädet-tärisee-mitäs-tässä-nyt-sanois mutta ei sen pahempi! Menin varttia aikasemmin, mulla ei ollu hajuakaan minkä näkösiä ihmisiä sinne on tulossa, ja olin siinä luulossa että sinne tulee 2 ihmistä mun lisäksi, niinku aluksi oli puhe mutta toisin kävi. Mun nva tuli mun tykö, ja kysy että oonko julia ja lähettiin yläkertaa kokoustilaan. Sinne sit lappas porukkaa kokoajan ja huomasin, että mut oltiin kutsuttu niiden kokoukseen... En täysin tarkkaan muista, mut niitä ihmisiä siinä mun edessä oli lähes kymmenen. Haastatellu itessään oli kamala mutta toisaalta tosi kiva. Ne heijasti valkokankaalle mun sen hakemuksen, ja sen perusteella vuorotellen pommitti mua kysymyksillä ja yllättävän hyvin onnistuin vastaileen niihin! Ne sano siellä että tosi hyvän ensivaikutelman sai musta, joka on tärkein, että oon tosi reipas ja just sellanen mimmonen vaihtarin pitäs olla :) Haastattelu oli kokonaan suomeksi eikä ollu muita hakijoita ku minä, me mietittiin siellä yhdessä mun maavaihtoehtoja, ne kyseli mun kavereista ja ihan perus juttuja, et mitä sanon jos joku tarjoo huumeita tai pyytää mukaan autoon ja myös alustavasti käski katella rokotteita. Mulla oli vesilasi onneksi siinä, koska suu kuivu kokoajan, pullaa en kuitenkaan ottanu vaikka tarjolla oli, sitä nyt en varmasti ois saanu alas... :D 

Haastattelun perusteella ois voinu luulla, että mun hyväksyttiin suoraa mutta ei! Viikon päästä ku ei mitään kuulunu, (piti parin päivän päästä saada tietää) niin otin yhteyttä sinne. Nva soitti äitille ja selitti tilanteen, että muut hakijat oltiin hylätty mutta mua ei kuitenkaan vielä olla valittu, mutta olin ykkössijalla. Siihen oli syynä se, että mun suositusten/asenteen/henkisen iän puolesta kyllä, mutta oikea oikea ikä oli hidaste, koska se ois suositus se lukion ekan jälkeen lähtö. Tilanne oli se, että kuukausi ootellaan, että jos tulee joku mua vanhempi, jolla on samanlaiset nuo suositukset ja muut (EN OIKEESTI TIIÄ MITEN TÄN SELITÄN JÄRKEVÄSTI, muuten tää haiskahtaa kamalalta itsekehulta) ku mulla, se valitaan. Olin ihan masentunu, että noniin sinne meni, nyt tulee joku just sellanen ja vie mun paikan. Meni tyyliin kaks päivää, ja torstaina 1.11.2012 sain viestin matikan tunnille, että onneksi olkoon, pääset vaihtoon! Sekosin, enkä ikinä ollu onnellisempi.

Siitä lähti kaaaamala paperisota. Olo oli niin helpottunu, koska nyt se oli varmaa, että ensvuosi vietetään jossain iiihan muualla, joten sitä 60 sivun paperinivaskaa oli ihan kiva täytellä. Eli se oli 15 sivunen hakemus, joka piti tehä nelinkertasena. Siihen sisälty mm. lääkärin ja hammaslääkärin todistukset, opettajan suositukset, vanhempien ja oma kirje tulevalle host-perheelle, omia perustietoja, vanhempien tiedot, emergencyhenkilön tietoja, koulun tiedot, kielitaidot, kuvia perheestä, itsestä, harrastuksesta, jostain tärkeästä, kodista, ihan hirrrveesti kaikkea. Jouluun mennessä se piti olla valmis, ja ed. päivänä palautin. Sitten alko kaikista kamalin odottelu; maatieto. (EDIT: jotku klubit vaatii että vaihtari ettii suomeen tulevalle vaihtarille perheen/perheet,  jos ei onnistu, niin vaihtoon ei lähetä. Mulla ei ollu tämmöstä ehtoa, eli mun klubi etti ite perheet.)

Ihan vuoden alussa, tyylin tokalla viikolla nvat keräänty tallinnaan sijoittelemaan meitä eri paikkoihin. Ollaan kauan mietitty, että millä perusteella ne valinnat tehdään, et kuka pääsee ekaan vaihtoehtoon ja kuka tokaan ja kuka ei mihinkään niistä toiveista. Sain taas yks torstai (tammikuun loppupuolta) puhelun mun nvalta, että sinut sijoitettiin USA:n ohjelmaan mun hakemuksen perusteella. Eli koska sinne on eniten halukkaita (96) ja paikkoja vähän (24), hakijat karsittiin sen mukaan, että jos hakemus oli vähänkään puutteellinen tai myöhässä, se jätettiin pois USA:n ohjelmasta. Olin niin tyytyväinen itteeni, olin KOKO hakemuksen täyttäny ihan ilman äitin tai kenenkään apua; kirjeet, lääkärikäynnit ja kaiken, ja sen vuoksi pääsin mun _ykkös_toiveeseen_. Maatiedot yleensä saadaan noin helmi-huhtikuussa, eli niitä voi joutua odottelemaan. Olin tosi onnekas saadessani noin aikasin mun tiedon, olin nimittäin ensimmäinen jolle tieto tuli. 

Maatiedon jälkeen olo oli niin helpottunu, ja saatoin hetkeksi unohtaa koko vaihtoonlähdön, ku ei ollu kokoajan jotain asiaa mitä stressata ja ootella. Kuitenki osavaltiotieto mietitytti, koska usassa on kaikenlaista luontoa, tosi kylmästä alaskasta kuumaan arizonaan, eli voin joutua minkälaisiin oloihin tahansa. Osavaltiotiedot tulee sitten myöhemmin, ja tarkemmat kaupunki- ja perhetiedot vieläki myöhemmin. Tää koko projekti on oikeesti pelkkää oottelemista! Osavaltiotieto tuli mulle taas aika ajoissa, osa on saanu tietää sen joskus toukokuussa vasta, mut mää sain jo maaliskuun alkupuolella. Ku kuulin, tai no luin, että kaliforniaan lähden ja sain osviittaa _ehkä_tulevasta_kaupungista_ niin kivi putos sydämeltä! Olin ihan ihan ihan oikeasti ollu valmis lähtemään alaskaan tai sinne kanadaan kylmiin oloihin, ja mulle alettiin jo vittuileen siitä, että muista ostaa paljo toppavaatteita ja linkkailtiin kuvia joistain eskimoista. Nyt ku tiedän, että lunta en tuu näkemään eikä mittari laske pakkasen puolelle, niin kaikki odotus (melkein..) on jo ohi ja voi vihdoin ottaa rennosti.

Seuraava oottelun aihe on se kaupunki- ja perhetieto. Mulle ei oo tullu vielä virallinen tieto sieltä usan päästä, mutta mun alue on tiedossa minne päin kaliforniaa lähden, ja se on siinä rannikolla. Yleensä perhetiedot menee niin, että tieto ei oo kerenny vielä usasta suomeen, vaan se tuleva host-perhe ottaa suhun tyyliin facebookin kautta yhteyttä että hello we are your host-family ja samalla saaki tietää sitte kaupungin ja muun tarkan sijainnin. Sitte ku mulle tuo tieto pamahtaa, niin kaikki (tiedon)oottaminen on ohi, sitte ootellaan enää lähtöpäivää! 

Huhhuh, siinä oli aikalailla kaikki! Tää on siis mun henk.koht kokemus ja voi vaihdella paljo klubeittain. Jos jäi jotain kysyttävää/selitin huonosti/en maininnu jotain, niin tottakai voi kysyä :)

PS. Viimeyönä sanoin ensimmäiset hyvästit rakkaille ihmisille, joita en tuu näkemään nyt luultavasti kertaakaan ennen vaihtoon lähtöä :( Jälkeenpäin tuli vasta kamala olo ku sen sisäisti, mun hyvästit lopuille ei tuu olemaan helpot!