SISKO

Noin viisi kuukautta sitten menin mun sen hetkisten host vanhempien kanssa Pizza Factoryyn syömään illallista mun synttäreiden kunniaksi. Se oli mun kolmas päivä siellä, eikä mulla ollu yhtäkään kaveria. Kuulin, että siellä voi olla joitain oppilaita meiän koulusta, ja niinhän siellä oli; kaks pöydällistä. Kymmenen poikaa ja yks tyttö ja se tyttö pyys mua istuun sen viereen. Se tyttö esitteli ittensä Emilyksi ja kysy et mikä hauska juttu mulla on hampaassa. Sit se kysy et voiko se kattoo mun kameraa ja otti pari heilahtanutta kuvaa edessä istuvasta pojasta. Syötiin pitsaa ja se kysy et haluanko lähtä yhen niiden kaverin kotiin istuun tulen ääreen, syömään jätskiä ja pelaamaan water pongia. Lähin ja onneks lähinki. Emily halus viiä mut sinne sen autolla, ja se kysy että juodaanko suomessa paljon alkoholia. Muistan siitä hetkestä vaan sen että aattelin että ompa tuolla tytöllä nätit luonnonkiharat, ja ompa hassua ku sillä on leveälahkeiset farkut ja bootsit jalassa. No ei se enää oo outoa ollenkaan.

Mentiin sen pojan kotiin ja meillä oli hauskaa. Istuttiin koko ilta nuotiolla ja juteltiin, se kyseli kysymyksiä ja sillon ku tajusin niin vastasin, mutta lähes kokoaika sanoin "what?". Sille ollaan naurettu jälkeenpäin. Kehuin Emilyä ja sanoin et oot hyvä selittään asioita jos en tiedä jotain sanaa. Emily pyys mun puhelinnumeron ja lisäs mut kaveriksi facebookissa, ja tarjoutu auttamaan mua maanantaina mun ekana koulupäivänä. Sovittiin treffit 7:30 oppilaiden parkkipaikalle ja siellä me nähtiin. Emily autto mua koko koulupäivän, tuli joka mun luokan eteen ja neuvo missä on seuraava. Lounaalla se tuli mun luokalle, salakuljetti mut pois koulusta vartijoiden ohiste ja mentiin syömään burritot, ajeltiin paulin isolla lava-autolla ja kuunneltiin musiikkia isolla. Sillon tiesin, et näistä ihmisistä tykkään.

Sit meni muutama päivä ettei pidetty mitään yhteyttä, ja ne päivät tuntu ikuisuuksilta. Koulu on niin iso ettei siellä voi nähä joka päivä samoja ihmisiä eikä se tekstannukkaan ees mulle. Luulin että ei meistä tuukkaan kavereita. Viikon päätteksi sain yhtäkkiä viis viestiä, kolme emilyltä, yks michelleltä ja yks erichiltä. Emily kyseli et missä oon ku mua ei oo näkyny, mitä kuuluu ja oonko menossa koulun "tansseihin" perjantaina. Olin just kirjottamassa päiväkirjaan, että ei meistä tullutkaan kavereita ku jouduin viivaamaan sen yli ja kirjottamaan uudelleen että saatto meistä sittenki tulla. Ja meistä todellaki tuli. Yks päivä Michelle näki mut koulussa itku silmässä ja kysy mikä on hätänä, ja kutsu mut viikonloppuna sen poikaystävän kotiin viettään iltaa. Se poika oli mua vastassa lentokentällä koska sen isi on mun rotaryklubissa, joten tunsin sen pojan ja menin niiden mukaan. Istuttiin tyttöjen kans hot tubissa ja ne kysy millasta elämä on mun host perheen. Kerroin että se on aika perseestä, ja kohta Emily kertoo et se oli jutellu sen perheen kans että ne vois hostata mua koska niillä on yks ylimääränen huone. Loppuilta istuttiin sohvalla, katottiin mamma miaa, laulettiin kaikkien laulujen mukana koska se on meiän molempien lempileffa, ja suunniteltiin mun muuttoa. Emily sano et mun pitäis alkaa pelaamaan waterpoloa, koska Emily ei pystyis viemään mua kotiin koulun jälkeen koska sillä on reenit joka päivä. Liityin joukkueeseen, kuolin melkein ku se oli niin raskasta mutta väkisin menin sinne koska halusin enemmän ku mitään muuta asua Emilyn kanssa ja saada siitä siskon. 

Noin kahden viikon jälkeen sain tekstarin että oot valmis muuttamaan Emilylle, paperihommat on tehty. Gloria ei tienny että oon muuttamassa, tekstasin sille ennen reenejä ja kerroin että tää on tilanne ja se sano että ei käy päinsä. Mentiin reenien jälkeen hakemaan mun kamppeita jotka olin pakannu valmiiks edellisenä päivänä, ja istuttiin Emilyn autossa 10 minuuttia panikoiden että aikooko se tappaa meiät ampumalla vai hirttämällä. Rohkastiin mielemme, haettiin mun tavarat niin nopeesti ku mahdollista, nakattiin ne takakonttiin ja lähettiin kohti mun uutta kotia. Laitoin tavarat omille paikoille, kattelin ympärilleni että täälläkö mä nyt asun ja lähettiin hakemaan frozen yogurtia. Emilyn kans meillä ei oo ollu kertaakaan kiusallista hiljasuutta ettei tiiä mitä sanois. Ei vaikka nähtiin mun kolmantena päivänä, enkku ei sujunu ja oltiin just tavattu, ei siltikään, ei kertaakaan. Meillä ei ollu mitään ongelmia mun muuton kanssa, vaikka rotarit oliki mua varotellu et varo vaan ystävästä voi tulla vihollinen ku muutatte saman katon alle, mut eilen just mietittiin että se oli kunnon bullshittiä meiän kohalla. Lähennyttiin nopeesti, Emily tutustutti mut sen kavereihin, pelattiin yhessä waterpoloa, hengailtiin koulun jälkeen vaan kotona yhessä, käytiin shoppailemassa ja ulkona syömässä, keilaamassa, mitä keksittiinkään. 

Nyt lähdes viiden kuukauden yhdessä asumisen jälkeen me ollaan hitsaannuttu ihan yhteen; me tehdään ihan kaikki yhdessä. Emily on mulle se ihminen kenen huoneeseen meen jos itkettää ku on ikävä, jos englannin kielioppi on hukassa tai en tiiä miten lausua joku sana, jos on sattunu jotain mahtavaa ja haluan jakaa sen sen kans, jos haluan kyydin johonki, jos tarvin apua läksyjen kanssa, jos gossip girlissä on tapahtunu jotain, jos oon löytäny hauskan vinen, ja ihan muuten vaan. Vietän enemmän aikaa Emilyn huoneessa ku omassa, ja mua aina naurattaa ku makaan sen sängyllä ja jos käännän vähänkään kylkeä niin se kysyy sadasosasekunnissa että WHERE ARE YOU GOING?! Ja huokasee helpotuksesta ku sanon et en oo menossa mihinkään. Me kuullaan ihan ekana toistemme asiat, tekstataan koulussa ne toisille jos ei keretä nähä päivän aikana, lohutetaan toinen toista jos on paha mieli. En oo kenenkään kans ikinä ollu niin läheinen ku Emilyn, ja ei kai se ihmekkään oo koska en oo asunu kenenkään muun kanssa saman katon alla, ja jakanu joka ikisen hetken ja asian. Vanhemmat, rahat, ruuat, hammastahnat, auton, ystävät, harrastukset, ihan kaiken. Me ei olla riidelty kertaakaan, meillä on ollu erimielisyyksiä mutta ihan tosi vähän, jotka on sovittukki saman tien. Emily on aina auttamassa, aina kuuntelemassa, ikinä ei tiuski tai oo ilkeä, sillä on vaan semmonen tapa et jos joku asia on huonosti vaikka sen poikaystävän kanssa, niin se heijastuu sen käyttäytymiseen, mutta en ota sitä itteeni jos se vastailee laimeesti eikä sano oikein mitään mihinkään. Emily on aina valmis pelleileen mun kans ja nolaamaan ittemme julkisesti, silitän sen päätä ja annan sille suomalaisia teho-buranoita ku sillä on...huono olo, pakoillaan yhessä meiän host vanhempia, suunnitellaan tulevaa kuten tatuoinninottamisretkeä Nevadaan koska ikäraja 16 (just kidding...I guess), sen tulemista Suomeen, Miley Cyrusin keikkaa, lähetystyömatkaa Meksikoon. Osaan lukea Emilyä ku avointa kirjaa, ja voidaan melkein väittää että tunnetaan toisemme lähes paremmin ku kukaan muu. 

Emily tietää että en tykkää maidosta ja mun lempimuroja on Puffinsit, rakastan myon frozen yogurthia, oon aamu-uninen ja etten tykkää kihartaa mun hiuksia. Mää tiiän että Emily ei uskaltais lähtä vaihtoon koska se luulee ettei se pärjää yksin, tiiän että Emilyllä on ollu raudat pienenä, tiiän että sen pappa otti uuden vaimon joka on Emilyn äitiä nuorempi, tiiän että sillä on mustia sukulaisia ja että sillä on ollu 8 poikaystävää. Vaikkakin sellasia viikon kestäviä 12-v suhteita. Vaikka ollaan tunnettu 5kk, niin se ei todellakaan tunnu siltä. Ei varmasti oltais tässä tilanteessa jos en asuis Emilyn kanssa. Musta tuntuu, että oon ikuisesti kiitollinen Emilylle siitä mitä se on tehny mun hyväksi, koska mulla ei oo ollu koti-ikävä sen takia, koska Emily on kokoajan ollu 2 metrin päässä enkä oo hetkeäkään ollu yksin. Ei oo ollu vaihtareille tyypillistä aikaa, jollon on yksinäistä eikä oo kavereita. On ollu sisko, joka on samaan aikaan ollu paras kaveri. Emily oli mun eka ja ainut ystävä, sit siitä tuli yhtäkkiä mun host sisko, kohta se oliki mun paras kaveri ja nyt se on ku mun ihan oikea sisko. Mulla melkeen särky sydän ku mietin että mun pitää kahen viikon päästä vaihtaa perhettä perheeseen, jota mulla ei ole, mutta eilen juttelin mun host äitin kanssa ja se sano että voin jäädä pitemmäksi aikaa, ne laittaa Mattin nukkumaan sohvalle, ja se kans sano et ne tykkää hirveesti siitä et asun niillä ja elämä on ollu helpompaa ku oon asunu täällä ku Emilyllä on koko ajan kaveri. Sanoin että mullaki on ollu ihan älyttömän mahtavat 5kk tässä talossa näiden ihmisten kanssa, ja mulla on oikeesti ollu. Mulla ei oo tiukkoja sääntöjä, mulla ei oikeestaan oo sääntöjä ollenkaan, meidän Emilyn kans ei tarvi tehä kotitöitä koska vanhempien mielestä koulu ja harrastukset on tarpeeks teini-ikäsille, ne maksaan mun juttuja enemmän ku tarvis ja välittää ku omasta lapsestaan. On aina hassua jos ollaan Emilyn kanssa joku pitempi aika poissa, niin meiän äiti tekstaa mulle et heippa tytöt missä ootte, eikä Emilylle. Hahaha. 

Maailman parhainta 18-vuotis syntymäpäivää mun siskolle, jonka seurassa voin olla TÄYSIN oma itteni ilman meikkiä tai vaikka ilman vaatteita jos siltä tuntuu, joka tulee mun huoneeseen sen tietokoneen kanssa, laittaa Miley Cyrusin soimaan ja alkaa twerkkaamaan mun seinää vasten, jonka kanssa jaetaan ilot ja surut ja kaikki siltä väliltä, jolle kerron kaikki mun asiat ensimmäisenä joka myös kertoo sen asiat mulle ensin, joka asuu seinän takana ja sanotaan hyvät yöt monesti seinän läpi, jonka kanssa ei oo ikinä tylsää, jonka seurassa ei tarvi pelätä tai tuntea itteään yhtään huonommaksi, ja most of all mun siskolle joka on ollu suurin tekijä siihen miksi mun tähänastinen vuosi on ollu niin mahtava mitä se on ollu. En uskalla ees kuvitella missä tilanteessa oisin ilman Emilyä. ♥