keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kotiinpaluu

Eli kotiintulo mulla alko viime lauantaina. Lentokentälle tuli neljä kaveria, erich ja host perhe. Hyvästit oli tosi itkuiset, mutta mää en ollu ees se joka ois itkeny ja romahtanu eniten, kaikeksi yllätyksekseni - olin varmaan itkeny ja surru etukäteen. Musta tuntu että mun sydän halkeaa ku halasin kaikkia viimesen kerran ja vaihdettiin kirjeitä ja muita lahjoja ja ku sanoin heipat kävelin turvatarkastuksesta sisään, mutta onneksi se turvatarkastaja kysy että tarvinko nenäliinoja ku näytin kyllä siltä. Turvatarkastuksen toisella puolella oli lasiseinä - mää toisella puolella ja erich toisella puolella. Meillä oli käet silleen sitä lasia vasten molemmilla puolilla, niinku ois pietty käestä kiinni mutta lasi oli vaan välissä. Jossain vaiheessa en enää pystyny olemaan siinä, laskin mun käet alas, yritin hymyillä sieltä kyynelten takaa, vilkutin ja muodostin mun huulilla sanat "i love you" ja kävelin pois. Elämäni kamalin tunne.
Siitä lähti mun matkustusrumba, ekalla lennolla San Franciscoon. Se lento kesti puoli tuntia, SFO:ssa oottelin tunteroisen ja pääsin taas koneeseen. Viiden tunnin yölento New Yorkiin, jonne pääsin aamulla kuuden seitsemän aikaa. Olin ihan silmät ristissä ja aattelin että kuolen tylsyyteen, koska checking in alko vasta kahelta, eli seittemän tunnin päästä, ja kaikki kaupat ja kahvilat on sen check inin toisella puolella, eli mulla oli vaan semmonen pieni R-kioskin tapanen kiska siellä.. Kävin ostamassa kirjan ja vähän aamupalaa ja istuskelin siellä lattialla pylly puutuneena. Jossain vaiheessa nukahin kaheksi tunniksi istualteen ja huomasin että on melkeen jo aika lähtä tsekkaamaan sisään. Viimeset  neljä tuntia meni ihan suht nopeesti kauppoja kierrellen. New Yorkista lähti yölento Helsinkiin, joka meni rattosasti, melkein koko matka tuli nukuttua. Helsingissä myöhästyin mun Oulun lennolta, ja seuraava lento lähti kuuden tunnin päästä - hurraa. Joten siellä oottelin sitten vielä semmoset, mutta onneksi ne anto mulle 17 euron ruokalahjakortin ja siellä oli ilmanen netti... Joten aika meni suht nopeesti kavereille jutellen! Sitten helsingistä lähettiin oulua kohti, ja pakko myöntää että mulla silmät kostu siinä vaiheessa ku koneen renkaat koski maata ja oltiin oulussa, ku tiesin että siellä porttien toisella puolella mua oottaa maailman rakkaimmat ihmiset. Sieltä hain matkalaukut ja kävelin porteista läpi; äiti tulee kyyneleet silmissä halaamaan ja aatu ojensi mulle ruusun ja suklaata. Halasin kaikki läpi moneen kertaan ja eihän sitä voinu uskoa että vihdoin olin siinä mun rakkaitten kanssa vuoden jälkeen!Sieltä lähettiin ajamaan raahea kohti, tunteroisen matka ja mua alko kamalasti jännittään kaikkien näkeminen! Äiti ja kaverit oli organisoinu semmoset pienet tervetuliaisjuhlat mulle jossa kaikki muut oli mua oottamassa ja alko mahanpohjassa tuntumaan perhoset ku alko jänskättään niin paljo!!!!
Mökille päästiin ja tytöt juoksi mua vastaan kyyneleet silmissä ja voi sitä tunneta ku oltiin taas kaikki yhdessä! Siis ei sitä oikeesti voinu uskoa todeksi ja siinä tilanteessa sitte tajus miten ikävä mulla kaikki oli ollu ja miten paaaljon mää niitä kaikkia rakastan! Oli aivan ihana jälleennäkeminen. Siinä aikamme halailtiin ja lähettiin sisälle, siellä meiän "mökkibändi" soitti ja laulo mulle taas lauluja niinku viimevuonnaki, ja eihän siinä kukaan säästyny kyyneleiltä. Ahtasin mahani täyteen ihanaa suomalaista ruokaa; fazerin sinistä, karjalan piirakoita ja munavoita, täytekakkua, ruisleipää, lohta, omenapiirakkaa ja vaikka mitä muuta siellä oli tarjolla!
Siinä vaiheessa oli aamuyö kaliforniassa ja silmät vähän alko painumaan kiinni mutta väkisillä jaksoin pysyä hereillä. Oli hullua ajaa raahen läpi, nähdä kaikki tutut paikat joita oon viimeset sata vuotta katellu ja sitte palata tuonne mökille jossa mun läksiäiset pidettiin pari päivää ennen mun lähtöä. Tosi nostalginen fiilis.
Sieltä lähettiin kotia parin tunnin juhlimisen jälkeen ja vaikka väsytti ihan sikana niin enhän mää tietenkään alkanu nukkumaan vaan aloin tyhjentään mun matkalaukkuja ja viikkaamaan vaatteita ja laittamaan mun huonetta kuntoon. Yheltä kävin jo aivan ylikierroksilla; laitoin erichille viestiä ja nukahin kolme kertaa sen aikana ja sitte pääsin omaan sänkyyn nukkumaan (!!!!) ja nukuinki siinä ihanasti puoleen päivään asti. Seuraavana aamuna syötiin ekaa kertaa vuoteen perheen kanssa aamupalaa yhesssä ja olin niin mielissään että oli pakko ottaa kuvia. Siis ruokaa!! Salaattia, munavoita ja karjalanpiirakoita. Aivan niin normaalia kaikille mutta aivan niin parasta! 
Jotku voi muistaa kuvia mun huoneesta viimevuodelta ennen mun lähtöä ja täällä oli pikku ylläri oottamassa mua ku huone oli kokenu pienen muudonmuutoksen tässä vuoden aikana! 
 Kaikki oli yhessä osallistunu tämmösen kortin tekemiseen, tosi edustavia kuvia minusta oltiin liimailtu ja kaikki oli kirjottanu sinne jotain kivaa sisälle :)
Nyt on sitten kaks yötä nukuttu omassa sängyssä ja feels good! Aikaerorasitusta on vähän mutta ei kamalasti, oon menny nukkumaan puoli kolmen aikaan ja heräilly yhen aikaan. Hetkeäkään en oo ollu yksin ja rauhassa, joka on hyvä, oon kavereiden kans pärtsäilly kaikkialla ja käyny kebabilla vuoden jälkeen, ja ai että mulle maistu!! Aina iltasin ku meen nukkumaan niin se on ainut aika millon oon yksin rauhassa ja on aikaa miettiä, ja sillon tulee semmonen haikea fiilis. Erichin kanssa ollaan laiteltu viestiä puolin ja toisin, mutta vielä en oo pystyny skypettään koska mulla on vähä semmonen olo että siitä ei hyvää seurais. Välillä tulee semmonen olo että miks mää ees on täällä että en mää ees kuulu tänne enää mutta välillä on taas semmonen olo että tää on koti eikä mikään oo muuttunu. Pakko kyllä myöntää että onhan se silti ihana olla kotona!

Ja ihan selvennykseksi kaikille, oon aatellu jatkaa bloggailua ihan normaalisti vaikka en ookkaan enää vaihdossa, jos vielä mun normaali elämä suomessa joitain kiinnostaa haha. Tän blogin nimi ei oikein täsmää enää ku enhän oo enää in the usassa, joten en tiiä sitte pitäiskö mun tehä ihan uus blogi vai jatkaa tänne ja vaihtaa nimi, vai mitäs tässä pitäis tehä?!

56 kommenttia:

  1. Kiva että kotiintulo meni melko ongelmitta! :-) Musta ois parempi jos tekisit uuden blogin, sais täältä lukea vaa vaihtovuodesta. Etkö jäädy hengiltä täälä, ku oot tottunu +40 ja täälä on alle +10? :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! ja juu on vahan vilposta pakko myontaa...

      Poista
  2. Tää on ihan heittämällä mun lempiblogi!! <3 On niin ihana lukee sun kuulumisia ja fiiliksiä ja tän postauksen kohdalla en voinu välttyä muutamalta kyyneleeltäkään.. Ja todellakin jatkat bloggailua! :)

    VastaaPoista
  3. Kiva että jatkat! Jos jatkat täällä niin on helpompi seurailla. Tai siis suomeksi OLEN LAISKA. Voithan aina vaihtaa blogin nimeä? :) Tsemppiä Erich-kuvioihin. I feel you.

    VastaaPoista
  4. Ihana, melkeen itkin ku lukkiin tätä, oot ylivoimaisesti ihsnin ja paras ja ootan vaan et näkisin sut josssin!! :* ♡

    VastaaPoista
  5. Jatka tähän blogiin, ei sun oo pakko muuttaa nimeä mitenkään radikaalisti :D

    VastaaPoista
  6. Voi ei aloin itkemään ku luin tätä!<3

    VastaaPoista
  7. Mulla tuli oikeesti itku ku luin tätä! Oon seurannu sun blogia ihan alusta asti js oot aivan ihana, ku oot nii aito ja sanot asiat miten ne on! En ees tunne sua mutta kaikkea hyvää sulle julia! Ja jatkat ehottomasti tätä bloggailua, vaihat nimee vaan nii se on siinä :)

    VastaaPoista
  8. voi vitsit mäkin aloin itkemään kun luin tätä :D <3 mut hei mun mielestä ois ehkä paras tehä kokonaan uus blogi, että antaa tän vaan pysyä vaihtariblogina ja sit voit halutessas joskus vaikka piilottaa tän helposti niin että kaikki kuitenkin säilyy :)

    VastaaPoista
  9. Yksi itkua pidättelevä ilmoittautuu :D Kiitos tästä blogista, oli kiva seurata sun vaihtovuotta alusta asti! :)

    VastaaPoista
  10. Ihana :)) Toi on kyllä niin ristiriitaista miten tavallaan tuntuu että sydän murtui kun jonkun paikan/ihmiset jätti mutta sit kun pääsee kotiin niin sit onkin jostain syystä hirmu onnellinen. Äärimmäisen haikea tietty mutta onnellinen. Tavallaan tuntee että kuuluisi muualle mutta että samaan aikaan se Suomi on koti ja perheen kanssa on vaan niin helppo olla. Niin helppoa ja luonnollista. Vierestä katselleenä tiedän että kaukosuhde ei ole mitään kaikista helpointa touhua mutta tsemppiä teille. Kyllä se meinaan voi toimia! <3

    Ihana kuulla että jatkat bloggaamista, täällä yksi lukija ilmoittautuu! Olisi ehkä helpointa ja ainakin selkeintä tehdä kokonaan uusi blogi ja jättää tämä "vaan" vaihtoblogiksi johon voi sitten palata lukemaan ja muistelemaan :) Tai niin mie ainakin itse tein, kiva aloittaa alusta eikä tavallaan "sotkea" vaihtovuotta ja suomielämää samaan. Mutta tee tietysti miten parhaaksi näät :))

    VastaaPoista
  11. Nimen muutos vois olla hyvä?mutta sama blogi pysyis:) Melkee aloin itkeen ku luin tätä,hyvin kirjotat !:)

    VastaaPoista
  12. Jatka ihmeessä tänne samaan:-) mä ainakin jatkan lukemista!

    VastaaPoista
  13. Tee mielummin uus blogi! Musta ois ainaki paljon parempi sillein ja jättäsit tän vaa tuleville vaihtareille luettavaks! :)

    VastaaPoista
  14. jatka tänne samaan, vaihat vaan nimen :)

    VastaaPoista
  15. Ihanaa että jatkat blogia!! Kiitos.

    VastaaPoista
  16. Itku tuli kun tätä luki tai no oikeastaan se tuli kun näin kuvat susta ja sun veljestä. Voi että te näytätte niin onnellisilta yhdessä ja sun veljen silmät oikeen loistaa ja huomaa kuinka hän sinua rakastaa! Varmasti ikionnellinen kun sai sut takas<3

    VastaaPoista
  17. voi apua, kyyneleet silmissä luin tätä postausta! tää on ehdottomasti mun lemppariblogi! :)

    VastaaPoista
  18. Voi ei mua itketti joka kohassa kun luin! Hyvä että pääsit turvallisesti kotiin :) me kai poiketaan nikon kanssa raahessa heinäkuun alussa niin meijän pitää kyllä nähä ja saat kertoo lisää sun vuodesta jos vaan jaksat! ♡

    VastaaPoista
  19. Herranjestas Julia ! Oon lukenu sun blogia ihan alusta asti, ja on vaikee kuvitella että oot jo Suomessa ! :o Vaikutat niin mahtavalle ihmiselle, inspiroit varmasti monia :) Kiitos blogista, jotaa oot jaksanu päivittää - pelastanu ainaki mun monet päivät. Oot aivan mieletön <3 ja tsemppiä sulle ja Erichille, ootte ihan unelmapari ja tippa tuli linssii ku teiän erosta luki :(

    VastaaPoista
  20. eikä aloin itkee tossa lasijuttu kohassa :'(

    VastaaPoista
  21. ootteko vielä ericin kanssa yhdessä vaikka lähdit? jos olette niin en nää siinä oikein järkeä kun ettehän te näe toisianne enää lähes koskaan..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kysyn ihan mielenkiinnosta,
      ootko ikina ollu rakastunu? :)

      Poista
  22. Mulla valu kyyneleet poskilta kun luin tätä. Oon itte vähän kiikun kaakun haenko vaihtoon vai enkö. Upea kokemus mutta Suomeen jäisi: poikaystävä, perhe, cheerleading sekä valmennus.. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. lahde, se on kaiken sen arvosta. jos vaikka eroatte niin sit harmittaa ku voisit olla viettamassa elamas vuotta
      jossain pain maailmaa. cheerleadinkia voit harrastaa
      jos jenkkeihin meet ja perhe ei katoa yhtaan mihinkaan :)

      Poista
  23. En oo koskaan tunteillu kun luen jonkun blogia,mutta nyt se sitten tapahtu. Mua jotenkin nii surettaa tää Eric kuvio,koska en vaan voi uskoo sitä surun määrää siel lentokentäl kun jouduit kävellä pois. Tsemii oikeest ihan sairaast sulle!

    VastaaPoista
  24. oon lukenu sun blogia ennekun ees lähit usaan, ja oon kyllä innolla lukenu joka postauksen! tää postaus sai tunteet kyllä niin kovaa että ei voi ees sanoin kuvailla, varsinki tuo sun ja erichin lasijuttu pisti itkemään... aivan ihanaa tekstiä ♥

    VastaaPoista
  25. Voi että, jatka ihmeessä blogin pitämistä :) Kyllä kiinnostaisi nähdä, miten elämä lähtee menemään vaihdon jälkeen. Se oli itselle paljon vaikeampaa kuin Suomesta lähteminen. Tiesihän sitä koko ajan, että takaisin ollaan vielä tulossa ja täällä näkee taas kaikki, mutta ei voi varmasti tietää, että milloin taas pääsee isäntämaahansa ennen kuin uutta lähtöselvitystä tekee. Ja toki mua omalta kannalta kiinnostaa myös, että millaisilla fiiliksillä kaukosuhde lähtee rullaamaan. Kolmen pitkän vuoden jälkeen sain itse kuulla kuukausi sitten, että nyt vihdoin saan oman brasilialaisen Suomeen elokuussa pysyvästi, kun se pääsi tänne kouluun <3 Hieman onnellinen olen :) Ja hei! Toivottavasti nähdään Rotexin parissa!! :)

    VastaaPoista
  26. Täällä myös yksi jolla valu kyyneleet ku luki tätä postausta. Ite en oo ikinä seurustellut saatika ollut rakastunut kehenkään tolla tavalla ku sä ja erich olette toisiinne ni en voi kuvitellakkaa mitä kävit läpi siel lentökentäl kaliforniassa, mut mä toivon oikeesti että te tuutte vielä näkemää toisenne ja että toi teidän juttu kestäis :) En oo ikinä ollut näin onnellinen siitä et jotkut toiset suunnilleen samanikäiset on löytänyt sen rakkautensa! Ihan sika hyvää kesää!

    VastaaPoista
  27. Voin nii kuvitella tunteesi! On haikee lähtä sieltä ja ihana tulla kotiin!!! Millon näätte sen poikaystävän kanssa? Oon nii onnellinen sun puolesta ja oit varmasti ylpee itestä!! En tunne sua yhtään mut oon iha onnessaan ku löysin tän blogin! Oot iha huippu kirjottamaan ja näyttämään tunteesi muille!:) jatka tässä blogissa! Hyvät kesän jatkot ja onnea IB -linjalle:)

    VastaaPoista