Koska vaihtaribloginahan tämä silti tunnetaan, niin otetaan vähän throwbackia amerikan aikoihin! Päivääkään ei kulu ettenkö miettis tuota seikkailua, ja se vaikuttaa edelleen mun jokapäiväiseen elämään. Yks ihminen sanoki mulle tässä vähän aikaa sitten ku puhuttiin negatiivisuudesta ja sanoin sitä, että kun asiat on kuitenki oikeesti hyvin, että ne vois olla tosi paljon huonomminki ja ihmiset silti vaan valittaa eikä ymmärrä sitä, että "musta tuntuu että se amerikka oikeesti muutti sua, kun näät asiat ihan erillä tavalla nykyään ja eri näkökulmasta" ja se on kyllä ihan totta. Sitä on vaikea muiden ymmärtää miten iso asia se vaihtovuosi on ja miten se "jättää jäljet", mutta se ei oo yhtään vähättelyä että se on "muka" life changing (elämänmuuttava?) kokemus. Mulla on semmonen tunne, että alkaa olla se-aika-kuusta, eli oon muutenki tosi herkillä ja tunteellinen, ja nytki silmät vetisenä kirjottelen tätä täällä, heheh.... On vaan niin kamala ikävä ja kaipuu. Miksen voi lähtä vaihtoon uudelleen?
