SALINAS

Noniin, kaliforniasta tuli tietoa tännekki päin tietämättömille! Sähköpostia melissalta taas, joka on mun piirin puheenjohtaja, ja hän kerto että lähden..... SALINAKSEEN. Ok, ei ollu ylläri koska olin eläny siinä luulossa tähän päivään asti, mutta nyt se varmistu ja no, onhan huojentunu olo, että mulla paikka siellä on! Salinaksessa on viisi rotaryklubia, ja mua hostaa vanhin ja suurin klubi, eli tuosta voisin päätellä että se on aktiivinen ja tekemistä riittää. Mun paperit (guarantee form) on melkein valmiit, joten hän lähettää tänne pohjolaan tän viikon aikana, eli pääsen hakemaan viisumia heti ku oon ostanu vakuutuksen. Ja nyt vähän salinaksesta:
On olemassa siis kaks salinasta, toinen ecuadorissa, joten ei passaa sekottaa siihen, hehe. Tämä salinas on kaliforniassa tyynenmeren rannalla, san franciscon vieressä. Salinas on aika pieni kaupunki, 150 000 asukasta mutta paaaljon liikkeitä. Jotain hyvää tässä pikkukaupungissa asumisesta (25 000 asukasta), koska tähän verrattuna mikä tahansa paikka tuntuu isolta! :-D Siellä on kaikki liikeet forever21stä viktoorias sekrettiin, starbucksiin, hollisteriin ja muihin oikein vaatimattomiin... Mitä raahessa on, hmm, seppälä ja vero moda... Tuun sieltä vähintään viiden matkalaukun kanssa pois.
Salinaksessa on lämmin, ei lunta ollenkaan eikä pakkasta. Ilmasto ei kuitenkaan oo kuuma, vaan leuto/lämmin, kuten nyt huhtikuussa siellä on ollu jo 29 astetta lämmintä parhaimpina päivinä. Kyllä, katon sen joka päivä googlesta minkä verran siellä on lämmintä, ja koska siellä ollaan 11h meitä jäljessä, koitan aina valvoa mahd. pitkään että näkisin minkä verran siellä on päivällä lämmintä..... Siellä on seittemän koulupiiriä, ja suurin high school -piiri on salinaksen union high school district missä on 10 kampusta ja yli 13 tuhatta oppilasta. Siellä on peltoja ja farmeja, merta, kauppoja, palmuja, lämpöä ja........rikollisuutta. JA RODEOTA.

Googlailin vähän ja sain tietää, että se on jossain rankattu kalifornian vaarallisimmaksi kaupungiksi. En tiiä miten se on mahollista, koska siellä on los angelesit ja muut, mutta niin siellä luki. Netti on pullollaan keskusteluja sen rikollisuudesta, ampumisista ja murhista, mutta vastapainoksi löysin, että sitä on vaan tietyillä huonomaineisimmilla alueilla. Koska tuolla on tajuttoman kallista asua, eli mun perheet on luultavasti suhteellisen varakkaita, että niillä on rahaa tuolla asua, eli ne ei asu millään huonolla seudulla, eihän?? Kuulemma kouluilla on paljon poliiseja, ja kai nyt rotarit musta huolta pitää. Ja se perhe tietty. Ja määki voin käyttää mun landespedejärkeä että missä liikun, kenen kanssa ja mihin aikaan. Ehkä mun kannattais sitteki harkita sitä vakuutusta, joka kattaa myös kidnappauksen, kaappauksen ja kiristämisen....

Kaikenkaikkiaan oon erittäin tyytyväinen tähän sijantiin ja kaupunkiin! Nyt on mökit varailtu läksiäisiä varten ja voin vaan jäähä ootteleen 103 päivää että pääsen lähtemään tonne paratiisiin. Can't wait.

OB-TRAINING

Huhhuh mikä viikonloppu! Perjantaina  11-12 maissa tosiaan lähettiin ajeleen lahtea kohti ja kyllähän siinä semmoset seittemän tuntia meni... Pysähyttiin kerran viitasaaren abc:llä syömässä ja voi sitä tunnetta ku yhtäkkiä milla kävelee vastaan! Milla oli lähteny oulusta ja vielä tunnin kaks myöhemmin mitä me, niin ilmeet oli kyllä näkemisen arvoset. Hotellille ku päästiin, niin kävin nopeesti ennen sulkemisaikaa kiertää trion läpi, käytii porukalla hotellilla illallistamassa ja nukkumaan että jaksaa aamulla herätä jo ennen seittemää. 

a> Aamulla herätys ennen seittemää, valmistauduttiin, hotelliaamupalalle (♥) ja siitä lahden yhteiskoululle. 

Oltiin etuajassa koska annelin piti mennä aiemmin sinne, niin saatiin ite valita paikat ja varattiin siinä samalla millalle ja millan iskälle meiän vieresä paikat. Tilaisuus alko varttia vaille kymmenen ja sitä ennen oli aamupala ruokalassa. Pikkuhiljaa sali alko täyttyä 200 vaihtarista, niiden vanhemmista, rotareista ja rotexeista (vanhat vaihtarit), eli meitä oli siellä muutama sata ihmistä. Tilaisuus alko ja heti ekana sanottiin, että meiän on syytä olla ylpeitä että ollaan rotaryvaihtareita, että se on ihan eriä mennä rotareiden kautta vaihtoon ku ostaa se vaihtopaketti. Rotaryt pystyy melkein mihin vaan (siitä lisää alempana) ja tekee vuodesta niin paljo erilaisen ku muut järjestöt.

Viiteen asti siellä istuttin, välillä käytiin lounaalla ja sovittamassa rotarybleisereitä (meidän edustusasu) tai ostamassa rotaryvaatteita. Kuunneltiin juttua ihan kaikesta; vakuutuksista, lennoista, maaohjelmasta, koti-ikävästä, säännöistä säännöistä ja säännöistä ja rotexien tarinoita niiden kokemuksista. Ku rotexit esittäyty lavalla nii mulle tuli monta kertaa semmone fiilis "HEI OON LUKENU TON BLOGIA, ONKO TOI OIKEESTI TOSSA??" niinku ne ois jotain maailmanluokan julkkiksia, haha. (Törmäsin muuten annika-o:honki triossa!!) Sain siellä paljon uutta tietoa ja ajateltavaa, kuten että on TOSI törkeetä mennä aamupalalle yökkäri päällä tai että sisällä käytetään kenkiä. Joissaki perheissä ku on siivoojat, niin ei saa ite petata omaa sänkyä tai viiä vaatteita pesuun. Siitäki oli syntyny ongelmia.. :D

Käytiin lounaalla ja tilaamassa meidän edustusasut. Oli kyllä virallinen olo tuo takki päällä ja kuviteltiin ittemme kolmen kuukauden päähän seisomaan lentokentälle nuo päällä. Ku ostin mun hupparia, mun takaa kuulu yhtäkkiä jonku rotex-pojan suusta että "täällä kiertää semmonen huhu että just sä oot lähössä kaliforniaan" ja olin ihan monttu auki että täh. Hän oli ite ollu losissa ja halus tulla mulle henkilökohtasesti juttelee (vaikka yleensä vaihtarit ettii ite rotexit ja tenttaa niitä) ja antaa vinkkejä. Jotaki tyyppiä mun piti morottaa ku se on iso nimi sielläpäin mutta unohin kyllä sen jo... Kuulemma kannattaa ottaa vaan yhet farkut mukaan ku on niin kuuma, maistuu! Etittiin sit millan kans yks rotex joka oli ollu coloradossa ja tivattiin siltä sit kysymyksiä siitä paikasta, koska milla on sinne lähössä. Sit se mun rotexi tuli siihen kans ja juteltiin niiden kans ja kysyttiin kaikkia elämääki tärkeempiä kysymyksiä kuten "ONKO SIELLÄ PALJON TARANTELLOJA TAI HÄMÄHÄKKEJÄ??" Ensin ne kusetti meitä ihan 100-0 mutta sit myönsi ettei ollu nähny yhtäkään... Huh. 

Saatiin myös meidän new yorkin ohjelma! Meille lennot on jo varattu sinne ja me lähetään maanantaina kahelta iltapäivällä. Perillä ollaan neljältä iltapäivällä paikallista aikaa eli suomessa kello ois kai jotain kymmenen. Jos kuvitellaan että mennään nukkumaan siinä puolen yön aikaan, niin suomessa on jo aamu... Kai sitä pysyy hereillä ku on niin paljo nähtävää! Käydään mm. syömässä maailman hienoimmassa pyörivässä ravintolassa the viewissä, jossa kyllä on uskomattomat näkymät. Myös empire state buildingia, limusiiniajelua, musikaalia broadwaylla ja semmosta pientä!

 Sillon ku sanoin että rotarit pystyy melkein mihin vaan, niin se rotex sano mulle että LÄHDE sellaselle matkalle, jossa kierretään jenkkien kaikki hienoimmat paikat 32:ssa päivässä, en muista muuta ku että siinä oli ainaki niagaran putoukset, washington DC, new york, florida... Mutta hirveesti se niitä paikkoja ja osavaltioita luetteli, ja aion kyllä ehottomasti lähtä, jos se ei maksais 2,5 tonnia. Se sano, että jos oot aktiivinen vaihtari, käyt kokouksissa ja hymyilet nätisti rotareille, ne on maksanu tuon matkan joillekki. Myös yks susa, joka on kunnon lätkäfani, on rotareiden kautta jenkeissä. Rotarit oli sit hommannu hälle liput NHL-matsiin, ja siellä pelas mm. selänne, koivu ja filppula. Pelistä se palas sit takas pelin kiekon ja selänteen mailan kanssa jossa oli sen nimmari, ja oli kyllä maailman onnellisimman näkönen tyttö!

Sitten oli päivä pulkassa. Monet monet vaihtarit, keitten kans oon vaihtanu kommenttia tai jutellu netissä, tuli juttelee mulle et hei ootko sä se julia. Yleensä mun suusta tuli aina että "joo oon mutta kukas sää oot??" Naama oli tuttu mutta nimimuisti ihan tajuttoman huono... :D Saatiin kuitenki poristua monien kans ja tutustuttii muutamat jenkkeihin lähtijät paremmin! Sit tuli helsinkiin ja kotiinlähdön aika. Tajuttiin, että on lauantai ja helsingissä on kaikki menny just kiinni ku päästään sinne, eli neljä tuntia paikallaan istumista rautatieasemalla. Millan isi tarjos meille kyytiä ja lupautu kiertämään raahen kautta, niinpä peruttiin meiän junaliput ja hypättiin niitten matkaan. Matka meni tosi nopeesti - ja väsyneesti, ja oli ihana kerranki jutella jollekki joka oikeesti ymmärtää eikä kyllästy niiden samojen asioiden jankkaamiseen. Oltiin kotona melkein siihen aikaan, ku oltas hypätty meiän yöjunaan ja sain nukkua koko yön omassa sängyssä :) Nyt muistin, että mulla alkaa 25min päästä kokous ja tulin just suihkusta, joten HEIPPA.

100

1. oon tosi aamu-uninen
2. oon käyny italiassa ja sveitsissä
3. mutten ikinä "rantalomalla" että oisin hotellissa yötä ja makaisin hotellin uima-altaalla 24/7
4. muutan ykkösen jälkee espanjaan asumaan ja opiskelemaan
5. tykkään tehä asioita enemmän yksin ku ihmisten kanssa
6. ...kahta poikkeusta lukuunottamatta
7. en yleensä tykkää puhua puhelimessa/skypettää/olla videopuhelussa
8. oon yleensä enemmän surullinen muiden puolesta, esim. ku meidän perhe eros niin itkin siks ku muilla oli paha olla mutta mulla itellä ei ollu niinkään, ja nytki oon itkeny parit itkut äitin kans koska tää lähtö on äitille ja aatulle niin vaikeeta mutta mulle ei (ainakaan vielä..)
9. oon harrastanu cheerleadingiä kahdessa joukkueessa
10. ja oon tosi ylpeä meidän seurasta ja tytöistä joista osa on nyt pariisissa kilpailemassa ja sai hopeeta hih
11. en oo tekemissä mun suvun kanssa, ainoastaan äitin puolelta yhen serkun ja äitin isin kanssa
12. mun mielestä muotiblogit on maailman tylsimpiä
13. mutta tykkään ihan hulluna lukea kaikkia lifestyleblogeja joissa on hyvälaatusia kuvia
14. mun ihan number one blogit on on one step to our lives ja ennin live your dream
15. mutta sitan starry eyes on tosi ihana koska sita vaikuttaa tosi ihanalta ihmiseltä ja oon sen kans jutellukki koska meillä on ollu aika samanlaisia juttuja elämässä
16. valmentaminen on aivan ihanaa ja meiän tytöt on ihan super huippuja
17. vaikka en enää mitää vakituisesti harrasta niin mun notkeus on tosi hyvin säilyny
18. kuuntelen musiikkia ihan kokoajan; ku herään, koulussa tunneilla, mun 4min koulumatkalla PAKKO, jos pyöräilen johonki, automatkoilla, ku siivoon, suihkussa, ainoastaan sillon en ku oon ihmisten kans, paitsi joskus kyllä sillonki......
19. monesti ku mulle tulee kommentteja niin mun eka fiilis on semmone "voi ei mitä nyt taas"
20. kaikki kivat kommentit on piristäny mua tosi paljon ja lisänny mun itseluottamusta

21. mua pelottaa että mun sijainti muuttuu ja lähenki alaskaan
22. lähen sinä seuraavana aamuna ku raahessa on ollu sulatto eli 4.5
23. vuokraan fantin ison mökin ja lähtöaamuna oon päättäny mennä kirkkoon jumalanpalvelukseen
24. äskönen kohta ei ollu vitsi, vaan meen sinne ihan oikeesti
25. oon ollu aina tosi kiinnostunu erilaisuudesta; lestadioilaisuudesta, eri kulttuureista yms. meiän koulussa on yks poika joka on asunu skotlannissa ja voi sitä kysymysten määrää mitä oon sille esittäny
26. lestadiolaisuus on ollu musta aina mielenkiintosta ja kerran meinasin yheltä tytöltä kysyä ihan mielenkiinnosta kaikista asioista mutta jätin kysymättä koska pelkäsin että se ois loukkaantunu :(
27. mun nimeksi meinas tulla jessica
28. mun toinen nimi on helena ja kolmas vasta maaria, jota ei välttis tän blogin nimen perusteella arvais
29. piirteet mitä arvostan ihmisessä on se, että sillä on mielipiteitä ja mikään muu mua ei saa ärsyyntyneemmäks ku kysytään että mitä mieltä oot lakritsajätskistä "mulla ei oo mielipidettä mutta juu olen samaa mieltä sun kans" "en oo aatellu asiaa" "ihan hyvää kai" "riippuu miltä kantilta kattoo"
30. kello on kohta kymmenen illalla ja mun pitäs olla nukkumassa kohta koska tarvin yössä n. 10h unta
31. en tykkää mistään poikabändeistä, hyi hyi, sam tsui on ainut ihana haha ja seki kuulostaa ihan naiselta...
32. tykkään asua enemmän kerrostalossa ku omakotitalossa
33. säälin miehiä ja pieniä poikalapsia ihan hulluna..... en tajua mistä se johtuu mutta oikeesti voin alkaa tästä näin vaan itkeen jos mietin yksinäisiä miehiä jotka on surullisia tai pientä poikalasta joka itkee. toi lapsijuttu juontaa varmaan aatusta koska jos aatu itkee niin tuntuu että mun sydän särkyy vaikka se ois ollu kuin ilkeä
34. tykkään kattoa leffoja ja oon kattonu varmaa puolet (RAAHEN) film townin tarjonnasta
35. oon suunnitellu mun tulevaisuuden jo aika pitkälle, ainoastaan en sitä että mitä aion opiskella, heh
36. oon soittanu viulua monta vuotta
37. jos mulla on paha mieli niin en ees yritä saaha itteeni menevällä musiikilla paremmalle tuulelle vaan sillon laitan kaikista surullisimmat  biisit soimaan ja paha mieli kaksinkertaistuu...???
38. oon välillä liian kärkäs
39. en kato ikinä televisiota ja mun puolesta sitä ei tarttis ees olla!!
40. en kadu yhtään mitään mitä oon tehny, ainoastaan multa muljas sydämessä ihan vasta ku mietin että sain kauan kauan sitten yhelle mun läheiselle pahan mielen mutta mitään mitä itelleni oon tehny tai mitä valintoja oon tehny en kadu, koska muuten en ois tässä enkä tällanen

41. mun mielestä tummaihoset on tajuttoman kauniita ja mun yks ystävä on tumma ja se on yks kauneimmista ihmisistä ketä tunnen
42. cheerleading on ihan pirun rankkaa enkä tajua miten jotku voi aatella ettei se oo urheilua
43. mulla on ollu silmälasit kohta 13 vuotta mutta ne on ollu vuoden rikki
44. asun samalla tiellä mun koulun kaa eli lähen kouluu aina n. 5min vaille
45. mun lempibiisi on zara larssonin uncover
46. oon hukannu kolmet avaimet yhen viikonlopun aikana eikä yhetkää oo vielä löytyny ja niiden pitäs olla meiän kodin seinien sisällä
47. oon TOSI hajamielinen ja oon välillä miettiny että voiko mulla ollu joku häiriö ku jos äiti sanoo että tuu tänne niin 2sek niin oon unohtanu sen....
48. oon huono taideaineissa; kuvis ja kässä ja tämmöset, musiikki on ainut missä pärjään
49. mulla on aivan järkyttävä hämähäkkifobia ja herraisä sitä paniikkia ku olin yksin kotona ja näin lukin joka katos mun silmistä.... seisoin sohvalla uggit ja haalari päällä ja hypin tasajalkaa ettei se pääse kipittelee mua pitkin
50. mulla on sukua venäjällä ja ruotsissa
51. oon maailman TYYLITAJUTTOMIN. tai no en nyt sentään, kyllä voisin näyttää ihan hyvältä jos haluaisin mutta tykkään enemmän tyylistä uggit-kollarit-poikienpuolelta ostettu toppatakki, ja tänäänki tyyli oli esimerkkiä vanhat kollarit eikä meikkiä, mutta sillon ku jaksan panostaa niin panostan sitte kunnolla
52. äiti on yleensä mulle enemmän sisko ku äiti
53. mikään ei ärsytä mua yhtä paljon ku se, että mulla on kuulokkeet korvissa ja se johto tarttuu johonki ja ne kuulokkeet lähtee mun korvista!!!! VOISIN HEITTÄÄ SEN PUHELIMEN SILLON SEINÄÄN
54. en voi sietää niitä "FINNISH DIRECTIONERS" tai -beliebers facebook sivustoja mutta silti aina tylsyyksissäni luen niitä ku ne fanit on niin intopiukeena XD oon tällä tavalla saanu aika paljo tietää niistä....
55. mulla on parit ystävyys/kaveruus/tuttavuussuhteet katkennu sen takia että ne on loukannu mun ystäviä. yhen kanssa on niin tulehtuneet välit että me ei voida ees löytä toisiamme facebookista, haha eikä haittaa tippaakaan
56. oon luullu aina että ed sheeran on joku hot boy mutta se onki semmone ginger!!!!!
57. oon ollu musiikkiluokalla seittemän vuotta
58. oisin päässy musiikkiopistoon soittaan pianoa ja myös yksityiselle ja valittin yksityisen ja oon siellä nyt soitellu neljä vuotta enkä vois olla tyytyväisempi!! mirtsi on niin rento
59. oon koukuttunu instagramiin
60. musta ne knife challenget on ihan KAMALIA hyi että pelottaa aina että ne vetäsee sormeen sillä puukolla

61. nauran aina mun omille jutuille ihan sikana
62. ja paras kohteliaisuus oli ku oltiin maanan kans milanossa hotellissa ja keskellä yötä herään siihe ku maana nauraa ihan sikana mun vieressä ja läiskäsin käen sen naamalle ja kysyin et mitä ihmettä hirnut siinä niin se sano et "näin unta että sanoit jotain hauskaa HAHAHAAHAH"
63. oon aina aatellu että mitä kuumempi niin sen parempi että mikään ei oo mulle liian kuuma mut italiassa oli +42 ja se oli jo liikaa
64. tällä hetkellä salinaksessa on 26 astetta lämmintä, ai että maistuu
65. 110 päivää lähtöön ja sitte ku sata menee rikki niin on tuli irti
66. mun synttärit on tyyliin ekana tai tokana päivänä ku oon päässy mun host-perheeseen
67. aina ku oon puhaltanu mun ripsen ja toivonu samalla niin se on toteutunu!! paitsi oon toivonu vaan kahta asiaa joka kerta mutta silti
68. toivon aina ku kello on vaikka 22:22 tai 0:00
69. whatsapp on paras keksintö ikinä
70. kaliforniaan aikaero on 11-12h joten en tiiä miten piän yhteyttä tänne suomeen
71. hukkaan paljo asioita ja unohtelen niitä eri paikkoihin, tälläki hetkellä maanan aurinkolasit on teillä tietämättömillä...
72. en tajua tätä poikien ponivillitystä?? en siis ollenkaan että mikä tää ilmiö nyt on
73. takeawayn kebu on parasta
74. musta ois siistiä nähä justin bieber livenä vaikken mikää fani ookkaan, mutta jotenki tosi uskomatonta ois nähä se
75. mun puhelin ja facebook on enkunkielisenä
76. oon oikeesti blondi
77. oon 100% äitin tyttö ja oon aina ollu
78. oon kasvanu ilman isää enkä tunne että oisin jääny yhtään mistään paitsi
79. gossip girl on loistavin sarja ikinä, onneksi vielä kaks tuotantokautta jäljellä!!!!!!!
80. rakastan serranon perhettä ja oisin ehottomasti halunnu laittaa espanjan mun vaihtoehtoihin jos rotareilla ois ollu mahollisuus, mutta eipä tää enää haittaa ku lähen sinne kuitenki

81. tykkään ottaa paljo kuvia
82. oon harvoin oikeesti vihanen tai raivona
83. jos oon ollu ennen nukkumaanmenoa ees puolituntia aiemmin koneella niin en saa unta ainakaan tuntiin ja kello on tosiaan nyt jo yli puoli ykstoista....
84. jos jaksaisin panostaa lukuaineisiin enemmän niin luulen et mun keskiarvo saattais nousta tosi paljon
85. mutta en jaksa :) tällä keskiarvolla pääsen helposti lukioon joten en tee yhtään ylimäärästä työtä
86. voisin olla isona opettaja
87. musta on surullsita että jotku ihmiset tarttee kokoajan jonku kumppanin siihen vierelle eikä osaa olla eikä pärjää yhtään yksin
88. oon ollu yhillä festareilla ja ne oli maata näkyvissä festarit, eli ei semmoset "perus" festarit mutta se oli tosi uskomaton kokemus ja avas mun silmiä paljon
89. oksennan helposti enkä tiiä onko mun oksennusreflekti sitte menneisyydene takia jotenki "herkistyny"
90. mua ärsyttää tosi paljon koska pari ihmistä varmaan luulee etten tykkää niistä väärinkäsityksen takia eikä ne oo niin mun hyviä tuttuja että viittisin mennä sanomaan että hei oot mun mielestä oikeesti hyvä tyyppi että jos satut luulemaan että oon toista mieltä niin ei pidä paikkaansa
91. mulla on ollu viimevuonna golfpallon kokonen munasarjakasvain
92. mun korva on vieläki tukossa enkä tiiä miks koska siellä ei vaikkua oo!!!
93. ennen luin ihan kokoajan ja mua harmittaa etten oo enää semmonen lukutoukka, luin siis samalla ku pesin hampaitaki aina ja kirjastosta kannoin 20 kirjaa kerralla pois
94. mulla ei oo ikinä ollu reikiä hampaissa
95. mulla on pienenä ollu raudat takana
96. arvostan tosi paljo meiän äitin työtä, vaikka sillä on pieni palkka niin se tekee tosi hienoa työtä ihan sen takia että se haluaa auttaa ihmisiä, joilla on asiat huonosti
97. oon kielioppiperfektionisti, tuukallaki lähtee aina järki ku korjaan sen "enään" ja "elä" ja muut virheet
98. mulla on kaks veljeä, toinen 5v ja toinen 18v
99. meiän perhekuviot on ollu aina tosi sekavat, ja mulla onki tavallaan kaks äippää, koska ton mun vanhemman veljen (velipuoli) äiti on mulle ja meiän perheelle ku toinen äiti ja niinku meiän äitille sisko :)
100. en oo ikinä maistanu tupakkaa enkä aio!

EDIT: tehty eilen illalla

vaihtoon hakeminen

Multa tänään pyydettiin postausta vaihtoon hakemisesta että miten tähän ollaan päädytty. Aattelin, että miks ei, tää voi olla ihan hyödyllinen niille, jotka tätä suunnittelee! Tai aika monillekki, oon meinaan saanu paljo kommenttia rotareiden kautta vaihtoon hakevilta :)

Tasan vuosi sitte keväänä, taksvärkkipäivänä, aamupalaa syödessäni päätin lähtä vaihtoon. Ensin kattelin järjestöjä ja exploriusta on mainostettu niin paljon, että se nimi oli jääny mieleen. Loppujen lopuksi kaupalliset järjestöt hylättiin ku löysin rotaryn nettisivut, ja se oli se ainut vaihtoehto minkä kautta lähen. Jos en tuu hyväksytyksi, niin en lähe minkään muun kautta. Monesti, vaikka kaupallisten järjestöjen kautta pääsee n. 90% hakijoista, on monet hakenu eri järjestöjen kautta, kuten AFS, YFU ja Explorius, näin esimerkiksi. Rotareilla vaihtoon pääseminen ei oo itsestäänselvyys, joten "takaportteja" ois todellaki kannattanu olla. Rahatilanne sano että ei, joten tää oli ainut vaihtoehto.

Rotareiden nettisivut on epäselvät, ja jostain ihan muualta ku niiltä sivuilta löysin raahen rotaryklubit. Raahessa on kaks klubia, pietari brahen rotaryklubi ja raahen rotaryklubi, ja ne lähettää vuorovuosina vaihtarin. En yhtään muista kenen nimen löysin, tai kummasta klubista hän oli, mutta raahesta oli ja otin sitten yhteyttä. Kysyin ensin, että voiko vaihtoon lähtä suoraa peruskoulun jälkeen, ja mun onneksi voi. Sit hän anto mulle jonku spostin, että laita tänne spostia, hän anto seuraavan osotteen ja hän vielä yhen ja sitte olin tekemisissä vihdoin oikeen ihmisen kanssa.  Kysyin, että montako pääsee ja millä perusteella valitaan ja miten pitää toimia jos haluaa hakea. Sain tiedon, että yksi pääsee ja oli pitkä lista millä perusteella valitaan - itsenäinen, vastuullinen, avoin, reipas, sopeutuvainen ja oikean ikänen. Haha, voin myöntää että tuli kyllä pienet paineet ku tuon kuulin :D Kyllähän mää tiesin, että minkälainen vaihtarin pitää olla, mut rupesin kelaileen päässä että oonko mää ite kaikkea tuota. Äiti oli vähän outsider koko vaihtoasiasta ku se oli sille ihan uus juttu, niin se päätti soittaa mun nvalle ja kysellä ihan perus juttuja liittyen vaihtoon. Sitä kautta sain sit tiedot että miten toimitaan; koulun alussa/kesän lopussa otetaan yhteyttä häneen ja lähetetään vapaamuotonen hakemus.

Ennen koulun alkua sain sähköpostin, jossa kysyttiin että ootko vielä kiinnostunu vuosivaihdosta ja tottakai mää olin. Neuvottiin kirjottamaan se vapaamuotonen hakemus, eli A4 kirje itestä, taustasta, harrastuksista ja syistä miksi haluaa vaihtoon. Ite kirjotin sitä yhen illan ja siihen muistaakseni kirjotin mun perheestä, harrastuksista, ohjaajana toimimisesta, kiinnostuksista, vähä luonteenpiirteitä, minkä verran oon ollu ulkomailla ja tärkeimpänä, että miksi haluan vaihtoon, mitä odotan siltä vuodelta ja mitä tavallaan haluaisin saavuttaa sillä. Sain kiitosta siitä, ja tottakai olin ihan mielissään. Nva kysy, että sopisko haastattelu siihen 4vkon päähän, ja olin aivan että pitäskö mun tosiaan jaksaa KUUKAUSI odotella... No ei auttanu ku suostua, ja se kuukausi oli tuskaa. Tai niin luulin sillon... :D

Olin vuokatissa reissussa ku yöllä tulee viesti, että pääsetkö haastatteluun raahen hovin tavallaan huomiseksi, koska päivä oli jo vaihtunu. Olin onneksi aamulla lähössä takasin raaheen päin, eli se sopi. Haastattelupäivänä jännitti, mutta ei mitenkään kamalan paljon. Tai en osaa sanoa, koska mulle "jännitti ihan kauheesti" on sellanen okei-vähän-kädet-tärisee-mitäs-tässä-nyt-sanois mutta ei sen pahempi! Menin varttia aikasemmin, mulla ei ollu hajuakaan minkä näkösiä ihmisiä sinne on tulossa, ja olin siinä luulossa että sinne tulee 2 ihmistä mun lisäksi, niinku aluksi oli puhe mutta toisin kävi. Mun nva tuli mun tykö, ja kysy että oonko julia ja lähettiin yläkertaa kokoustilaan. Sinne sit lappas porukkaa kokoajan ja huomasin, että mut oltiin kutsuttu niiden kokoukseen... En täysin tarkkaan muista, mut niitä ihmisiä siinä mun edessä oli lähes kymmenen. Haastatellu itessään oli kamala mutta toisaalta tosi kiva. Ne heijasti valkokankaalle mun sen hakemuksen, ja sen perusteella vuorotellen pommitti mua kysymyksillä ja yllättävän hyvin onnistuin vastaileen niihin! Ne sano siellä että tosi hyvän ensivaikutelman sai musta, joka on tärkein, että oon tosi reipas ja just sellanen mimmonen vaihtarin pitäs olla :) Haastattelu oli kokonaan suomeksi eikä ollu muita hakijoita ku minä, me mietittiin siellä yhdessä mun maavaihtoehtoja, ne kyseli mun kavereista ja ihan perus juttuja, et mitä sanon jos joku tarjoo huumeita tai pyytää mukaan autoon ja myös alustavasti käski katella rokotteita. Mulla oli vesilasi onneksi siinä, koska suu kuivu kokoajan, pullaa en kuitenkaan ottanu vaikka tarjolla oli, sitä nyt en varmasti ois saanu alas... :D 

Haastattelun perusteella ois voinu luulla, että mun hyväksyttiin suoraa mutta ei! Viikon päästä ku ei mitään kuulunu, (piti parin päivän päästä saada tietää) niin otin yhteyttä sinne. Nva soitti äitille ja selitti tilanteen, että muut hakijat oltiin hylätty mutta mua ei kuitenkaan vielä olla valittu, mutta olin ykkössijalla. Siihen oli syynä se, että mun suositusten/asenteen/henkisen iän puolesta kyllä, mutta oikea oikea ikä oli hidaste, koska se ois suositus se lukion ekan jälkeen lähtö. Tilanne oli se, että kuukausi ootellaan, että jos tulee joku mua vanhempi, jolla on samanlaiset nuo suositukset ja muut (EN OIKEESTI TIIÄ MITEN TÄN SELITÄN JÄRKEVÄSTI, muuten tää haiskahtaa kamalalta itsekehulta) ku mulla, se valitaan. Olin ihan masentunu, että noniin sinne meni, nyt tulee joku just sellanen ja vie mun paikan. Meni tyyliin kaks päivää, ja torstaina 1.11.2012 sain viestin matikan tunnille, että onneksi olkoon, pääset vaihtoon! Sekosin, enkä ikinä ollu onnellisempi.

Siitä lähti kaaaamala paperisota. Olo oli niin helpottunu, koska nyt se oli varmaa, että ensvuosi vietetään jossain iiihan muualla, joten sitä 60 sivun paperinivaskaa oli ihan kiva täytellä. Eli se oli 15 sivunen hakemus, joka piti tehä nelinkertasena. Siihen sisälty mm. lääkärin ja hammaslääkärin todistukset, opettajan suositukset, vanhempien ja oma kirje tulevalle host-perheelle, omia perustietoja, vanhempien tiedot, emergencyhenkilön tietoja, koulun tiedot, kielitaidot, kuvia perheestä, itsestä, harrastuksesta, jostain tärkeästä, kodista, ihan hirrrveesti kaikkea. Jouluun mennessä se piti olla valmis, ja ed. päivänä palautin. Sitten alko kaikista kamalin odottelu; maatieto. (EDIT: jotku klubit vaatii että vaihtari ettii suomeen tulevalle vaihtarille perheen/perheet,  jos ei onnistu, niin vaihtoon ei lähetä. Mulla ei ollu tämmöstä ehtoa, eli mun klubi etti ite perheet.)

Ihan vuoden alussa, tyylin tokalla viikolla nvat keräänty tallinnaan sijoittelemaan meitä eri paikkoihin. Ollaan kauan mietitty, että millä perusteella ne valinnat tehdään, et kuka pääsee ekaan vaihtoehtoon ja kuka tokaan ja kuka ei mihinkään niistä toiveista. Sain taas yks torstai (tammikuun loppupuolta) puhelun mun nvalta, että sinut sijoitettiin USA:n ohjelmaan mun hakemuksen perusteella. Eli koska sinne on eniten halukkaita (96) ja paikkoja vähän (24), hakijat karsittiin sen mukaan, että jos hakemus oli vähänkään puutteellinen tai myöhässä, se jätettiin pois USA:n ohjelmasta. Olin niin tyytyväinen itteeni, olin KOKO hakemuksen täyttäny ihan ilman äitin tai kenenkään apua; kirjeet, lääkärikäynnit ja kaiken, ja sen vuoksi pääsin mun _ykkös_toiveeseen_. Maatiedot yleensä saadaan noin helmi-huhtikuussa, eli niitä voi joutua odottelemaan. Olin tosi onnekas saadessani noin aikasin mun tiedon, olin nimittäin ensimmäinen jolle tieto tuli. 

Maatiedon jälkeen olo oli niin helpottunu, ja saatoin hetkeksi unohtaa koko vaihtoonlähdön, ku ei ollu kokoajan jotain asiaa mitä stressata ja ootella. Kuitenki osavaltiotieto mietitytti, koska usassa on kaikenlaista luontoa, tosi kylmästä alaskasta kuumaan arizonaan, eli voin joutua minkälaisiin oloihin tahansa. Osavaltiotiedot tulee sitten myöhemmin, ja tarkemmat kaupunki- ja perhetiedot vieläki myöhemmin. Tää koko projekti on oikeesti pelkkää oottelemista! Osavaltiotieto tuli mulle taas aika ajoissa, osa on saanu tietää sen joskus toukokuussa vasta, mut mää sain jo maaliskuun alkupuolella. Ku kuulin, tai no luin, että kaliforniaan lähden ja sain osviittaa _ehkä_tulevasta_kaupungista_ niin kivi putos sydämeltä! Olin ihan ihan ihan oikeasti ollu valmis lähtemään alaskaan tai sinne kanadaan kylmiin oloihin, ja mulle alettiin jo vittuileen siitä, että muista ostaa paljo toppavaatteita ja linkkailtiin kuvia joistain eskimoista. Nyt ku tiedän, että lunta en tuu näkemään eikä mittari laske pakkasen puolelle, niin kaikki odotus (melkein..) on jo ohi ja voi vihdoin ottaa rennosti.

Seuraava oottelun aihe on se kaupunki- ja perhetieto. Mulle ei oo tullu vielä virallinen tieto sieltä usan päästä, mutta mun alue on tiedossa minne päin kaliforniaa lähden, ja se on siinä rannikolla. Yleensä perhetiedot menee niin, että tieto ei oo kerenny vielä usasta suomeen, vaan se tuleva host-perhe ottaa suhun tyyliin facebookin kautta yhteyttä että hello we are your host-family ja samalla saaki tietää sitte kaupungin ja muun tarkan sijainnin. Sitte ku mulle tuo tieto pamahtaa, niin kaikki (tiedon)oottaminen on ohi, sitte ootellaan enää lähtöpäivää! 

Huhhuh, siinä oli aikalailla kaikki! Tää on siis mun henk.koht kokemus ja voi vaihdella paljo klubeittain. Jos jäi jotain kysyttävää/selitin huonosti/en maininnu jotain, niin tottakai voi kysyä :)

PS. Viimeyönä sanoin ensimmäiset hyvästit rakkaille ihmisille, joita en tuu näkemään nyt luultavasti kertaakaan ennen vaihtoon lähtöä :( Jälkeenpäin tuli vasta kamala olo ku sen sisäisti, mun hyvästit lopuille ei tuu olemaan helpot!