community service weekend

Tää viikonloppu oli omistettu siis vaihtareille ja community servicelle, eli tälläkertaa tiedossa ei ollu hauskanpitoa ainoastaan vaan myös työntekoa. Perjantaina lähettiin kahen aikaan ajamaan kohti Visaliaa, joka on n. 4 tunnin päässä oleva kaupunki sisämaassa. Kuudelta nähtiin muut vaihtarit Rollertownessa, heti ku oltiin saatu halittua jokanen pilalle niin nykästiin rullaluistimet jalkaan ja lähettiin kentälle. 

jokanen on kyllä saanu väriä pintaan täällä kaliforniassa!Kolme tuntia jaksettiin luistella ku ruper rakot hiertään ja väsyttään. Yövyttiin täällä Visaliassa eri host perheissä yleensä yhen tai kahen muun vaihtarin kans, mää olin Argentiinalaisen tytön, Luisinan kanssa. Nukahettiin molemmat melkeen heti ku perille päästiin ja aamulla sit seittemältä ylös ja kokoonnuttiin Tulareen aamupalalle muiden kanssa.

Sen jälkeen alkoki meiän työnteko. Ensitöiksi lähettiin istuttamaan puu kuukausi sitte kuolleen vaihtarin muistoksi. Siellä oli sen kuolleen pojan perhe ja lähimmät ystävät ja vaikka ei koko poikaa ikinä nähty, niin jokasella kyyneleet valu pitkin poskia. Ne oli tosi otettuja ku tehtiin tää ja istutettiin se hänen muistoksi. 

Sen jälkeen meiät vietiin autolla keskelle ei-mitään ja alettiin rakentamaan taloja vähäosaisille. Nää rakentaa kymmenen taloa perheille, joilla ei oo varaa ostaa tai asua vuokralla, joten tehtiin töitä hyvän asian puolesta. Vaikka raadettiin kuus tuntia ja hiki virtas +30 kuumuudessa ja jokatoinen palo kirkkaan punaseksi, niin oli se sen arvosta ku näki niiden tulevien asukkaiden ilmeet. Tästä mun ryhmä lähti liikkeelle: 

Ja tähän me päädyttiin:

Pitkän päivän päätteeks lähettiin Ezgin kotiin uimaan, syömään, pelaamaan soda pongia, tanssimaan ja pitämään hauskaa.
Jossain vaiheessa iltaa livahdettiin Lindan kans kahestaan ulos talosta ottamaan parit kuvat. Mun on pakko kertoa teille jotain Lindasta. Nähtiin ekan kerran kuukaus sitten meiän ekassa orientaatio viikonlopussa ku jokanen esitteli ittensä ensin omalla äidinkielellä ja sitten enkuks. Ku Linda alotti et "hejj... mitt namn är Linda" niin tiesin heti että meistä tulee vielä kavereita. Menin sit Lindan tykö et "so du är från sverige!!" ja tää oli ihan monttu auki et joku puhuu ruotsia. Sit kävi ilmi et Linda oli syntyny suomessa, espoossa, ja koko sen suku on suomalainen ja perhe myös ja kaikki puhuu suomea, mutta niiden perhe muutti vaan ruotsiin ku Linda oli joku viisvuotias, joten hänen äidinkieli on ruotsi. Näillä on kuitenki toinen asunto Vaasassa jossa ne on yleensä kesäsin, ja oon kuulemma niin invited enskesänä sinne ja miksen myös ruotsiinki! Meillä meinaan kemiat kohtas samantien ku alettiin jutteleen enkä oo ikinä tavannu ketään Lindan tapasta ihmistä, siks en tiiä mitä sanoja käyttäisin kuvailemaan häntä. Mut jos joku tuntee mua vähäkään, niin just samanlainen ku mää. Musta on hullua, että yleensä vaihtarit tutustuu toisiinsa ja ne on kotosin ympäri maailmaa, mut mää löysin mun kaksoisolennon maapallon toiselta puolelta, joka puhuu eri kieltä ku mää mutta voidaan silti puhua yhessä kolmea eri kieltä ja ollaan molemmat suomalaisia mutta toinen asuu osittain toisessa maassa, mutta osittain samassa. Niinku Linda sano tänään mulle, I feel like we are going to be friend the rest of our lives ♥♥

Siellä vierähti loppuilta ja illan vaihtuessa yöhön lähettiin jokanen nukkumaan host perheisiin. Aamulla aikasin ylös, aamupalalle ja kotimatkalle. Kova on ikävä jo nyt mutta neljä viikkoa ja taas nähdään. Siitä on tulossa varmaan koko vuoden hauskin viikonloppu!

Ja sitten jotain muuta... Ku olin autossa matkalla kotiin, sain sähköpostin yheltä mun parhaista kavereista jossa luki että hän oli just rotaryhaastattelussa vaihtariksi ensvuodelle. Oon saanu kymmeniä kommentteja että "sun blogi on innottanu mua ja nyt haluan lähtä vaihtoon mitä teen ekaks??!?!" ja se tuntuu aina yhtä hyvälle kuulla tuollasta. Nyt varsinki ku mun paras ystävä on seuraamassa mun jalanjälkiä, niin se on hienoin kohteliaisuus minkä voi saada. Haastattelussa eka kysymys oli "mistä tunnet julia lahtisen", ja sit kävi ilmi, että tänävuonna hakijoita Raahessa on 15!! Yleensä niitä on alle viis, ja tänävuonna hakijoita on yli kolminkertanen määrä! Musta tuntuu niin uskomattomalta jos jotku oon rohkassu jotain mun blogilla lähtemään vaihtoon tai näyttäny esimerkkiä. Ihan mahtavaa ihmiset, oon lihan liikuttunu!

Siitä päästäänki toiseen asiaan. Yks painava syy miks lähin vaihtoon oli se, että halusin alottaa myös alusta, eri paikassa ja eri ihmisten kanssa, ja jättää kaikki taakseni. Oonko tehny sitä? En. Tajusin sen liian myöhään, että vaikka musta ei tunnu pahalle vaihtaa pari sanaa mun kavereiden tai äitin kans facebookissa melkeinpä päivittäin jos oon paikalla, mutta se on silti liikaa. Melissa kerto, että jos käytät suomea useemmin ku kerran kuukaudessa, sun enkku voi lähtä huonontuun koska sun aivot ei voi käsitellä sitä että käytät kahta kieltä yhtäaikaa. Käytän suomea päivittäin koska tottakai kirjotan blogia suomeks enkä halua enkuksikkaan kirjottaa, mutta nyt oon päättäny että vähennän yhteydenpitoa joka ikiseen ihmiseen. Jos musta ei kuulu mitään, niin rakkaat ihmiset tehkää mulle palvelus älkääkä jutelko facebookissa, lähettäkö sähköpostia, whatsapatko tai tekstatko mulle. Voitte lukea mun blogista miten mulla menee ja voinko hyvin vai huonosti, se on nyt tarpeeksi. Tää saattaa kuulostaa pahalta, mutta tää on once in a lifetime -kokemus enkä haaskaa sitä turhaan yhteydenpitoon suomen kanssa. Elän tässä ja nyt, en kahessa maassa yhtäaikaa, ja tällähetkellä se maa on amerikka.

Hyvitykseksi toivottu postaus missä mun kaverit puhuu suomea ja kokeilee vähän suomalaista karkkia, toivottavasti on vähänkään semmonen mitä toivoitte :)