Eli tuollon, viime keväänä päätin että mää lähen kauas pois, vaihtoon. Äiti lupautu, ja olin ihan hullun onnessaan, näiden kaupallisten järjestöjen (explorius yms.) kauttahan pääsee melkee kuka vaan ketkä läpäsee kielitestit eikä oo mitään sairauksia, eli jokanen ns. normi tyyppi, tai niin ainaki oon käsittäny. Siihen asti olin ihan mielisään, kunnes äiti kuuli hinnat ja kielsi kaiken. Kyllähän sen ymmärtää, että ei oo tulevalla yksinhuoltajalla rahaa antaa n. kymppitonnia tuosta noin vaan. Selailin kaikkien järjestöjen nettisivuja, ja olihan ne maat mihin haluaisin lähteä, niin semmoset yli kuus tonnia, eli liikaa. Luovuin toivosta ja päädyin vaan selaileen niin kateellisena muiden vaihtareiden blogeja, kunnes mun silmään sattu sana "Rotary". Olin kyllä kuullu siitä aiemminki, monta rikasta pappaa syömässä Raahen Hovissa hyvää ruokaa, right? Sit niiden nettisivuilta löysin sellasen osion, ku vuosivaihto. Siellä luki, että vaihtoon lähetettävä oppilas maksaa vaan ne kulut mitä siitä kertyy, kuten lennot ja järjestelymaksut,viisumin ja sellasia, ja hinta riippu siitä lähteekö euroopan ulkopuolelle, jonne tietenki lennotki maksaa enemmän. Se on siksi niin halpa, koska se toimii ns. vapaaehtoistyövoimalla. Eli vaihtari (tässä tapauksessa minä) vaihtaa perhettä sen vuoden aikana 2-4 kertaa, että pääsee sisälle paremmin siihen kulttuuriin ja elämään, mutta niille perheille ei makseta mitään siitä, eikä ne Rotaryt ota itelleen siitä rahaa. Sit olin tositositosi mielissään part 2, kunnes sain selville että Raahesta lähetetään aina vaan yksi vaihtari... Olin ensinnäki tavallaan liian nuori, (joka vaikeutti tätä asiaa huomattavasti) koska yleensä lähetään lukiosta. Ja sit aattelin, että miksi minä? Miks ne valittis mut edustamaan Suomea ulkomaille vuodeksi, mikä musta muka tekis niin erikoisen? Eli siltä vaihtarilta, minkä ne valitsee, niin siltä edellytetään kaikenlaista, kuten riittävän hyvää koulumenestystä, suosituksia, harrastustoimintaa ja "todisteita" että on vastuullinen ja sopeutuvainen ja sitä rataa. Rotarien vaihtari edustaa siis Suomea siellä minne se ikinä lähteekään, siksi sen täytyy olla niin kunnollinen. No anyway, tuli syksy ja muhun otettiin yhteyttä että vieläkö oon kiinnostunut. No olinhan mä. Lähetin niille sellasen vapaamuotoisen kirjeen itestäni, jossa kerroin mitä harrastan ja kaikki perustiedot itestäni, ja että miks oisin hyvä vaihtari ja mitä odotan siltä vuodelta. Kaikki sen kirjeen lähettäneet kutsutaan haastatteluun, ja niin kävi myös mulle. Viikko sitte istuin Hovissa kaheksan tuiman Rotarypapan edessä koittaen tehdä vaikutusta niihin, ku tiesi että se on noista ihmisistä kiinni, että pääsenkö mä vai enkö. Koitin tehä parhaani siellä, ja kyllä ne mua kehu tosi paljon. Sano, että oot just semmonen niinku vaihtarin täytyy olla, eli se meni ilmeisesti ihan nappiin. Ne sano että ilmottelee parin päivän päästä että miten kävi. Soittoa tai muutakaan ei kuulunu, ja siitä epätietosuudesta seuras kamala stressi. En syöny, ei ollu nälkä, olin kokoajan väsyny, heräilin joka yö monta kertaa. Äiti soitteli eilen mun nva:n kanssa (nuorisovaihtoasiamies) koska mitään ei alkanu kuuluun, ja hän kerto että oon menny kirkkaasti muiden hakijoiden edelle, mutta jos tulee vielä sellanen nuori joka on mua vanhempi, mutta yhtä hyvät "ansiot" ku mulla, niin me joudutaan valitsemaan se, koska oon kuitenkin tavallaan liian nuori. Niin, ja että kuukauden päästä saa sitten tietää. Auts, ei helpottanu, mut viimeyön nukuin ekaa kertaa heräämättä kertaakaan. Silti tuosta tuli tosi paha mieli, ja olin aivan täysin varma, että tulee joku perhanan priimus ja ne valitsee sen, eikä mua. Mutta tänään, matikan tunnilla, ku mietiskelin mun surkeeta elämää ja kaikkia vastoinkäymisiä mitä tässä on ollu, että kohta tulee kuitenki yks lisää. Sit mulle tulee viesti ja näytöllä näkyy ekat sanat. Se oli mun nva:lta. Sydän hyppäs kurkkuun, ku luin ne kaks ekaa sanaa: Pääset vaihtoon! Herraneaika että rupesin tärisee, ja olin ihan että wtf, en todellakaan osannu odottaa tätä sen eilisen puhelun jälkeen. Istuskelin siinä ja haukoin henkeä, ja soitin äitille. Ku sanoin sille sen ääneen "mut hyväksyttiin sinne vaihtoon" kyyneleet vaan rupes valumaan. En millään voi tajuta tätä, että mää oon lähössä ens kesänä VUODEKSI pois täältä, ja vielä ulkomaille?! Ihan hullua!
Joku varmasti kysyy ja haluaa tietää, että mihin lähen. En tiiä. Niinku sanoin, tää toimii vapaaehtoistyövoimalla. Jos mä haluan lähtä Kiinaan, niin jonku pitää tulla sieltä tänne. Eli vaihtokaupat. Saan laittaa 4 maavaihtoehtoa mihin haluaisin lähteä, ja niistä koitetaan saada joku tänne. Aluksi mulla oli vaan Usa ja Australia, mutta niihin on niiiin vaikee päästä, pääsee ihan muutama vaan suomesta esim. ausseihinki, että jos oisin laittanu vaan nuo, niin en luultavasti ois päässy mihinkään. Haastattelussa kuitenki ne sai mut puhuttua ympäri laittamaan kolmanneksi Espanjan, jonne on suht helppo päästä. Herraisä en mä osaa kieltä ku yhen sanan! Ne kuitenki sano että Rotareiden periaate on laittaa sellaseen maahan oppilas, missä se oppii uuden kielen. Mulle on oikeastaan aivan täysin sama mihin noista joudun/päädyn/pääsen, koska kaikki on ihania maita ja viettäisin mielellään vuoden missä tahansa noista maista. Mun pitäis vielä neljäs maavaihtoehto miettiä, en tiiä vielä mikä se ois, mutta eiköhän se tässä selviä! Luultavasti parin kuukauden sisään saan tiedon, että mihin lähen, enkä millään jaksais oottaa. Lohduttaa kuitenki tieto, että johonki silti pääsen! Mun piti äskenki kattoo puhelinta ja lukee se viesti, et lukeeko siinä OIKEESTI että pääsen, etten vaan kuvittele? Mut niin siinä lukee. Nyt voin sanoo että mun unelma on toteutunu, ja on aika huikee fiilis! Mun mahdollisuudet oli huonot, uskalsin silti yrittää, eli mitä tahansa voi tehdä ja saavuttaa kuhan uskaltaa yrittää! :-)
