Nyt on se aika vuodesta ku ruvetaan ettimään uusia vaihtareita, lähettelemään hakemuksia, haastattelemaan tulevia maailmanvallottajia ja myös se aika ku uudet vaihtarit hyväksytään ja alotetaan tää kolmevuotta kestävä vaihtariprosessi. Muistan ite tuon ajan tosi selvästi; mistään ei ollu mitään hajua, kaikki oli uutta, vanhoilta tai senhetkisiltä vaihtareilta pyydettiin apua, kaikki vaihtariblogit koluttiin läpi, vaihtarifoorumi ja sen jäsenet oli parhaimmat kaverit. Sillon ei ollu mitään hajua mihin sitä oltiin ryhdytty ja vastauksia etittiin loputtomasti. Teilläkään tulevilla vaihtareilla ei varmaan oo mitään hajua mitä tuleman pitää, mutta jos on, niin ootte varmaan väärässä. Paitsi ette välttämättä niin väärässä ku voi olla, jos ootte mun blogia lukenu ja mun seikkailuja ja tarinoita ;) No ei vaan, aattelin nyt tehä tämmösen info/tietopaketin tuleville vaihtareille, ja suurimmaksi osaksi rotary vaihtareille. Enjoy ja kertokaa jos tästä oli jotain apua!
1. Ku saatte tiedon, että teiät on hyväksytty niin tuntuu että siihen on vielä niiiin kauan aikaa ennen ku lähen, siihen on ikuisuus enkä malta oottaa vaan haluan lähtä jo N Y T! Laitan kaiken maailman appsit päivä, minuutti ja sekuntilaskurit laskemaan montako minuuttia siihen lähtöön on, aina ku kello lyö yli 12 niin on pakko mennä kattomaan ku se näyttää yhen päivän VÄHEMMÄN! Enää 243 päivää! Oi kuulkaa, tiiän tän kaiken. Mutta totuus on, että sitä pitäis elää hetkessä. Se vaihtovuosi kyllä tulee sieltä, hitaasti mutta varmasti, mutta sitten voi kaduttaa ku kaiket päivät käytti koneella olemiseen vaihtariblogien selaamiseen ja lähdön oottamiseen eikä kavereiden kans olemiseen, suomesta ja kodista nauttimiseen, sellasten asioiden tekemiseen mitä vaihdon aikana ei oo mahdollista tehdä. Ja niitä asioita riittää... Se aika ennen vaihtovuotta, on MELKEIN parempaa ku tää aika, se jännitys joka saa sut heräämään ja nousemaan sängystä ja se asia joka on sulle niin tärkeä että äiti voi kiristää sua tekemään mitä vaan... Tai olla tekemättä, heh. Nauttikaa siitä ajasta kotona läheisten parissa, lentokentällä ei oo kiva sitten katua että voi kumpa oisin viettäny enemmän aikaa näiden kanssa ku nyt en tuu näkemään niitä vuoteen.
2. Ku vihdoin ootte allekirjottanu hakemukset ja listannu maatoiveet, on aika alottaa sen ihanan 60 sivusen hakemuksen täyttäminen. Käyttäkää siihen aikaa, koska mun tapauksessa se ainaki ratkas mun paikan just tänne missä oon - enkä vois olla tyytyväisempi! Varatkaa ajat lääkärille ajoissa, mulle ja yhelle toiselle tytölle kävi niin että aikoja ei enää ollu joten piti mennä yksityiselle, joka on älyttömän kallis. No mä en kyllä menny yksityisellekkään, en menny lääkäriin ollenkaan, mutta se nyt ei ollu pointti... Hammaslääkäriajat varatkaa ajoissa, ostakaa rokotteet, käykää teetättään kuvat hyvissä ajoin ja OTTAKAA NE HYVISSÄ AJOIN! (nimim. itellä joka kuvassa samat vaatteet ku otettiin ne kaikki samana päivänä...) Varatkaa sille aikaa ja tehkää asiat erittäin huolellisesti. Lukekaa paperit tarkasti, tehkää se nelinkertasena niinku ohjeissa sanotaan, huomatkaa pieni präntti että ainoastaan sininen muste kelpaa.
3. Ku maata ei vielä tiiä, niin siellä on kunnon myrsky pään sisällä ku ei tiiä yhtään missä sitä tulee ens vuoden viettämään! Euroopassa, Aasiassa, Amerikassa vai Afrikassa? Rotary ei todellakaan oo tarkotettu niille vaihtareille, joilla on vaan yks maa (yleensä jenkit) johon ne on valmiita lähtemään, koska jenkkeihin pääsee lähes yks viidesosa niistä jotka hakee. Sun pitää olla valmis lähtemään jokaseen niihin maahan mitkä sulla on toiveissa, sun pitää olla valmis opettelemaan se kieli ja myös se kulttuuri. Rotaryvaihtareiden motto pitää olla "it is not the destination, is it the journey". Joka on ihan totta, koska pääasia on se että lähtee. Yleensä vaihtarit, jotka ei päässy ekaan toiveeseen, oli surullisia ja lähti sit tokaan tai kolmanteen toiveeseen, mutta vuoden jälkeen ne sano että tää oli tarkotettu menemään näin koska tää on todellaki se mun maa minne mää kuulun. Älkääkä myöskään olettako, että se eka toive toteutuu ja rakentako pilvilinnoja sen ympärille ja opetelko kieltä etukäteen. Se pettymys tulee olemaan karvas....
4. Ku maan saatte tietää, alottakaa kielen opiskelu! Varsinki jos lähette jonnekki jossa ei puhuta englantia, koska suomalaisilla on yleisesti tosi hyvät enkuntaidot. Oon kuullu tarinoita, ku saksalaiset ei puhu englantia eikä ite puhu saksaa ku basics eli terve minä olen julia hyvää huomenta ja siinä on sitte pitäny käyä kaikki kirjaimet läpi että on saanu oikean sanan löydettyä ja elekielellä yrittää selittää tai puhelimella näyttää googlesta kuva. Se auttaa varsinki alkuaikoja jos kieltä puhuu, koska loppua kohden tottakai taidot paranee ja helpottuu kieli, mutta aluksi voi olla erittäinki vaikeeta. Mun piirissä on brasiliasta ja japanista tytöt joiden kans ei oikein voi keskustella, sanovat vaan yksittäisiä sanoja ja kaikki imperfektit ja kieliopit on ihan tuntemattomia käsitteitä. No, yllättäen nää kaks tyttöä on niitä joilla on vaikeimmat ajat meiän piiristä, potee koti-ikävää ja miettii kotiinlähtöä. Eli jos sulla on mahdollisuus opetella kieltä ees vähän, vaikka itsenäisesti kirjaston kirjoilla tai netin kautta, tee se!
5. Ku saatte tietää maan niin tottakai sitä tulee ekana mieleen sen maan pääkaupungit, ranskasta eiffeltorni, italiasta rannat ja sininen vesi, amerikasta new york ja los angeles ja sitä sitte nähään ittemme siellä elämässä elämämme paras vuosi. No... Yleensähän se ei ihan näin mee, vaan vaihtarit sijoitetaan pienempiin kaupunkeihin. Siis ihan oikeasti pieniin, muutaman tuhannen ihmisen kaupunkeihin ja kyliin. Onhan niitä poikkeuksia ku on isompiin kaupunkeihin päässy, kuten minä, mutta ei tää mikään suurkaupunki oo; oulun kokonen, eli ei mikään los angelesin kokonen pitäjä. Voit sijoittua sisämaahan, jossa ei oo rantaa lähelläkään, toiselle puolelle maata pääkaupungista, kanadassa vaikka ranskankieliselle alueelle ylläripylläri, ikinä ei voi tietää! Ihan teiän parhaaksi ja pettymyksien kannalta, älkää odottako MITÄÄN. Sitä ei ikinä tiiä mihin sitä päätyy!
6. No sitten kun tiiätte mihin kaupunkiin päädytte, ja jos ette tiiä siitä etukäteen mitään, älkää uskoko kaikkea mitä googlaatte. Koska I know what I am talking about, googlasin salinas noin sata kertaa päivässä kaikilla erilaisilla hakusanoilla, "salinas beautiful" ja koitin ettiä jotain kuvia joka sais tän paikan näyttämään vähä paremmalta mitä google anto olettaa, mutta yhtä karuja ne kuvat oli. Eihän siellä ees paista aurinko, eihän siellä oo ees palmuja ja siellähän on ihan kylmä. Ja miten väärässä olinkaan... Tää valley missä asun, on yks kalifornian kauneimmista paikoista ja palmuja on joka puolelal! Wikipedia kerto että kesän korkein lämpötila on joku +20, ja aattelin että no tännehän jäätyy, sama ku alaskassa ois, mutta täällähän on ollu marraskuussaki +25 lämmintä. Google anto myös sellasen kuvan, että täällä ei uskalla liikkua missään ilman asetta, koska sut voidaan tappaa ihan missä vaan millon vaan. No seki nyt meni vähän metsään, joten oottakaa että pääsette sinne kaupunkiin ja tehkää omat päätelmät ja mielipiteet - älkääkä luoko niitä googlen perusteella, se voi antaa ihan väärän kuvan.
7. Ku lähettelette sähköposteja sun kirjeenvaihtajille, NVA:lle, tulevalle counselorille tai YEO:lle host maassa, muistakaa kiittää! Ne tekee ihan hirveesti töitä sun eteen ku ne järkkää sulle paikkoja sinne minne ikinä meetteki, ettii host perheitä ja maksaa koulumaksuja ja muita sun puolesta, joten ne arvostaan ihan hirveästi ku kiität ja kerrot että arvostat sitä työtä mitä ne sun puolesta tekee. Kokemusta on, oli meinaan tosi otettuja. Ja annat sillä tavalla susta hyvän kuvan ja ne on varmasti kymmenen kertaa ilosempia tehdessään noita töitä ilosen ja kiitollisen vaihtarin kans ku kiittämättömän, joka ei osota mitään arvostusta :)
8. Alottakaa tekemään pinssejä tosi aikasessa vaiheessa, niitä on hyvä tehä vaikka heti koska ei tarvi tietää mitänä maata tai mitään. Siinä on ihan älytön työ ja stressi, varsinki jos jätät ne viimetippaan.. Ite oon kaikkea muuta ku askarteluihminen, joten se oli ihan älytön kynnys alottaa väkeltään niitä, ja siks jätinki sen viimesiin päiviin. Stressiltä säästyy ku niitä alkaa tekemään jo vaikka nyt, koska ku lähtö lähestyy niin sitä tehtävää on niin paljon että pinssit on kyllä siellä listan loppupäässä - vaikka neki on kyllä tärkeitä. Sama käyntikorttien kans, mulla meinas myöhästyä niiden tulo joten neki on hyvä alkuvaiheessa teettää. Mutta vasta sitten ku tiiät sun tulevan host klubin ja kaupungin, koska ne on tärkeä painattaa siihen korttiin.
9. Ennen ku lähette, niin tiiän miten jokanen vaihtariblogi pitää koluta läpi ja elää se vuosi jo etukäteen, tein sitä itekki, mutta sitten ku lähin niin mun oli pakko lopettaa joka ikisen vaihtariblogin lukeminen, varsinki niiden jotka lähti jenkkeihin, ja varsinki maijan blogi joka oli mun lemppari koska hän lähti vielä kaliforniaan. Ja miksi? Koska oisin jotenki väkisin verrannu omaa vuottani muiden vuosiin, enkä halua sitä. Tää on mun vuosi eikä kenellekään oo samanlaista. En sano, että teiän pitäs lopettaa vaihtariblogien lukemiset ku lähette, mutta mun kohalla se autto ja oon saanu keskittyä vaan mun omaan vuoteen.
10. Varsinkin jenkkeihin lähtijät, viisumin hankkiminen kannattaa aloittaa aikasin. Oon kuullu kauhutarinoita ku on kauan ootettu nykin leiri jääny välistä ku viisumi ei ookkaan sinne postilaatikkoon kolahtanu tarpeeks ajoissa.. Laittakaa sähköpostia sinne lähetystöön, itekki laitoin monta ja kysyin kysymyksiä, tyhmiäkin, mutta tässä asiassa ei oikein tyhmiä kysymyksiä oo. Viisuminhakuprosessi on ihan kamala ja aiheutti niin monia harmaita hiuksia, mutta tällä kertaa olin viisas ja alotin sen tekemisen noin 1,5 kuukautta ennen lähtöä, onneksi! Viisumin saannissa voi olla ongelmia, helsinkiin haastatteluun pääsyn kanssa tai viisumin myöntämisessä, joten jos teette sen hyvissä ajoin niin tollasilta yllätyksiltä vältytään.
11. Ite en lähteny raahaamaan mitään iittalan tai pentikin kalliita lasisia kynttilänjalkoja hosteille tuliaisiksi, ihan vaan sen takia että niitä matkalaukkuja ku ei kohdella kovin hyvin siellä lentokentällä.. Muutenki valitsin aika kevyet tuotteet, joka oli hyvä päätös. Tuliaisia kannattaa miettiä tarkkaan mitä vie, koska sitte harmittaa ku ne on kuudessa osassa matkalaukun pohjalla. Ite toin muumimukeja, jenkkipurkkaa, fazerin sinistä ja mariannen makusta, muumipyyhkeitä, salmiakkia ja marimekon laukun. Siinä oli ihan tarpeeksi ku annoin osan mun counseloreille, osan mun "ekalle" perheelle ja osan tälle emilyn perheelle. En tienny että mun pitää antaa tavallaan kahelle perheelle, koska no mun perhetilanne täällä oli nyt mikä oli, joten jos oisin tienny niin oisin tuonu lisää suklaata, mutta hyvin pärjättiin!
12. Kirjottakaa blogia ja päiväkirjaa jo nyt, siitä tulee tosi kiva muisto. Blogiin voi laittaa kuvia joten se on kiva, mutta päiväkirja säilyy melkein ikuisesti ja sinne voi kirjottaa kaikki tunteet, toisin ku internettiin ja blogiin. Niitä on kiva sitten lukee vuosien päästä ja muistella miltä se tuntu ja mitä kaikkee on kokenu. Äiti osti mulle päiväkirjan ennen ku tulin, ja oon sinne koittanu kirjotella, mutta täällä on vaan niin kiire että on ollu kuukaudenki tauko. Nyt koitan kuitenki aktiivisesti kirjotella, mutta onneksi mulla on tämä rakas blogi jota voin myös lueskella jälkeenpäin, koska tänne tulee enemmän kirjoteltua!
13. Vaihtareiden ei pitäis oottaa yhtään mitään niiden vuodelta. Ei mitään mitä aiemmat vaihtarit on tehny tai kokenu kyseissä maassa tai vuotensa aikana. Jokasen vuosi on uniikki ja erilainen, ja se on hyvä muistaa. Ku lähtee avoimin mielin eikä odota mitään, niin ei myöskään pety. Mulla ei kai hirveesti mitään ennakko-oletuksia ollu, ja hyvä niin, ei oo mitään pettymyksiä tullukkaan eteen! Paitsi se että meiän homecoming dance ei ollu mikään fancy dance vaan siellä sheikattiin pyllyä farkut jalassa ku muilla on aina ollu kunnon mekkojuhlat... Se vuosi ei tuu olemaan luultavasti mitään, mitä ootte etukäteen aatellu ja se on yllätyksiä täynnä.
14. Ku lähtö alkaa lähestyyn, valmistautukaa siihen kunnolla. Ostakaa adapterit ja ottakaa selvää millaset pistokkeet host maassa on, ottakaa selvää suuntanumerot miten äiti voi soittaa sinne ja saada yhteyden, kysykää host perheeltä että onko mitään mitä pitäs tuoda mukana, ottakaa rokotteet ja varmistakaa mitä rokotteita host maa tarvii, ostakaa oikeanlaiset vakuutukset, ostakaa pillerit tai muut henk.koht lääkkeet etukäteen koko vuodeksi, pitääkää huoli että passi on voimassa vuosi takasitulon jälkeenki vielä. Tutustukaa etukäteen vähä siihen kulttuuriin jos se on tosi erilainen mitä suomessa, joten tiiätte vähän miten toimia ja mitä välttää.
15. Rekisteröitykää rotary vaihtarifoorumille ja tutustukaa muihin vaihtareihin koulutuksissa tai netin kautta. Mää ja milla nähtiin ekaa kertaa maaliskuussa, löydettiin parin mutkan kautta toisemme facebookista ja kappas, milla on yks mun parhaista kavereista. Lähettiin yhessä helsinkiin muutamaksi päiväksi hakemaan viisumit ja muuten vaan shoppailemaan ja lintsille, ei tarvinnu myöskään hetkeäkään miettiä että kenenkähän kanssa sitä hengailis new yorkin reissun vai oisko yksin. Jos en ois tutustunu millaan, oisin ollu niin kusessa mun kysymysten ja ongelmien kans, ja varmasti millaki. Ollaan molemmat semmosia maalaisjuntteja tyhmien kysymysten kans ja jätetään kaikki viimetippaan, joten oli kyllä hyvä myös molempien kannalta että tutustuttiin. Ei varmaan ois kummallakaan vakuutusta, tai viisumia, tai ees lentolippuja tänne jos ei oltas autettu toinen toistamme. Nykyään jutellaan päivittäin facebookissa ja jaetaan ilot ja surut kuinka kamalaa cross country ja waterpolo on ja kuinka monimutkasia amerikkalaiset pojat on. Näin niistä toisista vaihtareista vaan muodostuu älyttömän hyviä ystäviä!
16. Älkää stressatko sitä mitä tapahtuu sun ja sun kavereiden väleille. Jos ne on sun oikeita ystäviä, ne ei katoa mihinkään tän vuoden aikana ja ymmärtää ettet voi olla koko aikaa yhteydessä niihin. Et välttämättä halua, sulla ei välttämättä oo aikaa, aikaero saattaa olla niin suuri tai et vaan halua käyttää suomea ja elää kahessa paikassa yhtäaikaa, niinku ei pitäiskään. Toinen juttu onki sitten se, että haluatko sä olla niiden kaveri sun vuoden jälkeen. Nyt varmaan aattelette että tottakai, mutta monesti siinä käy niin, että ku palaat takas oot kasvanu henkisesti ja nähny maailmaa mutta muut onki sitte siinä samassa paikassa ja tilanteessa missä ne oli vuosi sitten. Siinä ei välttämättä enää mielenkiinnot kohtaa ja ajatusmaailmat voi olla aika erit. Mutta siitä on turha murehtia etukäteen, sen näkee sitten mitä sen vuoden aikana tapahtuu.
17. Olkaa rohkeita, reippaita, avoimia ja testatkaa uusia asioita. Sanokaa kaikelle kyllä. Kertokaa teiän rakkaille että rakastatte niitä ja välitätte niistä. Eläkää niinku joka päivä ois viimenen, myös siellä kotimaassa ennen vaihtoonlähtöä. Kerätkää rohkeutta teidän elämänne haastavimpaan mutta kasvattavimpaan ja palkitsevimpaan vuoteen, koska unelmat ei oo oikeita unelmia, jos ne ei pelota teitä! Good luck ♥
mun tukka sai vähä vaaleempaa sävyä!
Se kostautu sitten torstaiaamuna ku mut tultiin herättään yheksältä. Kiitospäivä alotettiin perinteisesti kattomalla telkkarista koko perheen voimin New Yorkissa järjestettävää älyttömän suurta paraatia. Sit valmistauduttiin, katettiin pöydät valmiiks ja otettiin ekat vieraat vastaan. Tänävuonna thanksgiving dinner järjestettiin meillä ja taloon änkäyty host äidin koko suku, ja sillä on tosiaan kaheksan sisarusta. Syötiin hyvää ruokaa, joka oli se pääasia ja kuhan hengailtiin vieraiden kans koko päivä! Se tuntu vähän ku joululta, tosi iso juttu näille ja sitä ootettiin niin kauan. Ruoka oli hyvää ja kaikinpuolin onnistunu mun elämäni ensimmäinen thanksgiving :)
PerjantaiaamunaKIN piti herätä taas aikasin, mutta onneksi syy oli mieluinen! Lähettiin siis heti aamutuimaan ajamaan kohti San Franciscoa, joka on onneksi vaan alle kahen tunnin ajomatkan päässä. Tarvin suurkaupungin vilinää tasasin väliajoin, ja New Yorkin reissusta alko oleen jo melkein 4kk joten tää tuli hyvään saumaan! Meillä oli varattuna hotellihuone, joka oli niin kämynen ettei mitään rajaa, eka kommentti ku päästiin sisään meiän hotellihuoneisiin oli "looks like someone died here". Kateltiin siinä ympärille monttu auki että mihin me ollaan jouduttu, ku Emily alkaa kiljumaan. Torakka, even better. No hotellihuoneesta ei paljo välitetty ku siellä vaan nukuttiin ne pari tuntia mitkä hotellilla oltiin. Kaks päivää oltiin siis siellä ja kerettiin tekemään ihan sikana asioita ja näkemään tosi paljon siitä kaupungista. Golden Gate Bridge oli mun lemppari, ja varsinki illalla pimeellä se oli tosi hienon näkönen ku ne valot loisti. Perjantaina oli Black Friday, eli hullut alennusmyynnit ja kaupat oli kellonympäri auki. Koska kaikki oli puoleenhintaan kaikkialla, koko kaupunki oli ihan täynnä ihmisiä. Tein muutamia hyviä ostoksia, kuten pipon, parit paidat ja urheiluvaatteita. Ajeltiin Cable Careilla, eli suomeksi varmaan joku kaapeliauto, käytiin luistelemassa, syötiin maailmankuulua Ghirardellin suklaata, shoppailtiin monta tuntia, kierreltiin nähtävyyksiä, syötiin ulkona, kierreltiin kauppoja ja kuhan nautittiin maisemista. Rakastuin San Franciscoon niin paljon että aloin oikeesti miettiin sinne muuttamista isona. Tykkään siitä jopa enemmän ku Nykistä, joka on jo aika saavutus. Jos Kaliforniaan joskus eksytte, niin SF on ainaki käymisen arvonen paikka! 
Semmonen reissu! Mua väsyttää aivan älyttömästi, ja on väsyttäny viimeset kolme päivää mutta on ollu niin paljo tekemistä iltasin ettei oo kerenny nukkumaan ajoissa ja aamusin sama homma ja pitäny herätä aikasin. Nytki mulla ois ihan ältsynä koulujuttuja jotka pitäs olla tehtynä maanantaiksi, mutta annan suosiolla periksi ja teen niitä vaikka koko huomisen päivän, mutta väsyneenä en jaksa ees yrittää. Joten kello seittemän illalla ja minä lähen nukkumaan NYT! Happy thanksgiving!
