Eli kotiintulo mulla alko viime lauantaina. Lentokentälle tuli neljä kaveria, erich ja host perhe. Hyvästit oli tosi itkuiset, mutta mää en ollu ees se joka ois itkeny ja romahtanu eniten, kaikeksi yllätyksekseni - olin varmaan itkeny ja surru etukäteen. Musta tuntu että mun sydän halkeaa ku halasin kaikkia viimesen kerran ja vaihdettiin kirjeitä ja muita lahjoja ja ku sanoin heipat kävelin turvatarkastuksesta sisään, mutta onneksi se turvatarkastaja kysy että tarvinko nenäliinoja ku näytin kyllä siltä. Turvatarkastuksen toisella puolella oli lasiseinä - mää toisella puolella ja erich toisella puolella. Meillä oli käet silleen sitä lasia vasten molemmilla puolilla, niinku ois pietty käestä kiinni mutta lasi oli vaan välissä. Jossain vaiheessa en enää pystyny olemaan siinä, laskin mun käet alas, yritin hymyillä sieltä kyynelten takaa, vilkutin ja muodostin mun huulilla sanat "i love you" ja kävelin pois. Elämäni kamalin tunne.
Siitä lähti mun matkustusrumba, ekalla lennolla San Franciscoon. Se lento kesti puoli tuntia, SFO:ssa oottelin tunteroisen ja pääsin taas koneeseen. Viiden tunnin yölento New Yorkiin, jonne pääsin aamulla kuuden seitsemän aikaa. Olin ihan silmät ristissä ja aattelin että kuolen tylsyyteen, koska checking in alko vasta kahelta, eli seittemän tunnin päästä, ja kaikki kaupat ja kahvilat on sen check inin toisella puolella, eli mulla oli vaan semmonen pieni R-kioskin tapanen kiska siellä.. Kävin ostamassa kirjan ja vähän aamupalaa ja istuskelin siellä lattialla pylly puutuneena. Jossain vaiheessa nukahin kaheksi tunniksi istualteen ja huomasin että on melkeen jo aika lähtä tsekkaamaan sisään. Viimeset neljä tuntia meni ihan suht nopeesti kauppoja kierrellen. New Yorkista lähti yölento Helsinkiin, joka meni rattosasti, melkein koko matka tuli nukuttua. Helsingissä myöhästyin mun Oulun lennolta, ja seuraava lento lähti kuuden tunnin päästä - hurraa. Joten siellä oottelin sitten vielä semmoset, mutta onneksi ne anto mulle 17 euron ruokalahjakortin ja siellä oli ilmanen netti... Joten aika meni suht nopeesti kavereille jutellen! Sitten helsingistä lähettiin oulua kohti, ja pakko myöntää että mulla silmät kostu siinä vaiheessa ku koneen renkaat koski maata ja oltiin oulussa, ku tiesin että siellä porttien toisella puolella mua oottaa maailman rakkaimmat ihmiset. Sieltä hain matkalaukut ja kävelin porteista läpi; äiti tulee kyyneleet silmissä halaamaan ja aatu ojensi mulle ruusun ja suklaata. Halasin kaikki läpi moneen kertaan ja eihän sitä voinu uskoa että vihdoin olin siinä mun rakkaitten kanssa vuoden jälkeen!Sieltä lähettiin ajamaan raahea kohti, tunteroisen matka ja mua alko kamalasti jännittään kaikkien näkeminen! Äiti ja kaverit oli organisoinu semmoset pienet tervetuliaisjuhlat mulle jossa kaikki muut oli mua oottamassa ja alko mahanpohjassa tuntumaan perhoset ku alko jänskättään niin paljo!!!!
Mökille päästiin ja tytöt juoksi mua vastaan kyyneleet silmissä ja voi sitä tunneta ku oltiin taas kaikki yhdessä! Siis ei sitä oikeesti voinu uskoa todeksi ja siinä tilanteessa sitte tajus miten ikävä mulla kaikki oli ollu ja miten paaaljon mää niitä kaikkia rakastan! Oli aivan ihana jälleennäkeminen. Siinä aikamme halailtiin ja lähettiin sisälle, siellä meiän "mökkibändi" soitti ja laulo mulle taas lauluja niinku viimevuonnaki, ja eihän siinä kukaan säästyny kyyneleiltä. Ahtasin mahani täyteen ihanaa suomalaista ruokaa; fazerin sinistä, karjalan piirakoita ja munavoita, täytekakkua, ruisleipää, lohta, omenapiirakkaa ja vaikka mitä muuta siellä oli tarjolla!
Siinä vaiheessa oli aamuyö kaliforniassa ja silmät vähän alko painumaan kiinni mutta väkisillä jaksoin pysyä hereillä. Oli hullua ajaa raahen läpi, nähdä kaikki tutut paikat joita oon viimeset sata vuotta katellu ja sitte palata tuonne mökille jossa mun läksiäiset pidettiin pari päivää ennen mun lähtöä. Tosi nostalginen fiilis.
Sieltä lähettiin kotia parin tunnin juhlimisen jälkeen ja vaikka väsytti ihan sikana niin enhän mää tietenkään alkanu nukkumaan vaan aloin tyhjentään mun matkalaukkuja ja viikkaamaan vaatteita ja laittamaan mun huonetta kuntoon. Yheltä kävin jo aivan ylikierroksilla; laitoin erichille viestiä ja nukahin kolme kertaa sen aikana ja sitte pääsin omaan sänkyyn nukkumaan (!!!!) ja nukuinki siinä ihanasti puoleen päivään asti. Seuraavana aamuna syötiin ekaa kertaa vuoteen perheen kanssa aamupalaa yhesssä ja olin niin mielissään että oli pakko ottaa kuvia. Siis ruokaa!! Salaattia, munavoita ja karjalanpiirakoita. Aivan niin normaalia kaikille mutta aivan niin parasta!
Jotku voi muistaa kuvia mun huoneesta viimevuodelta ennen mun lähtöä ja täällä oli pikku ylläri oottamassa mua ku huone oli kokenu pienen muudonmuutoksen tässä vuoden aikana!
Kaikki oli yhessä osallistunu tämmösen kortin tekemiseen, tosi edustavia kuvia minusta oltiin liimailtu ja kaikki oli kirjottanu sinne jotain kivaa sisälle :)
Nyt on sitten kaks yötä nukuttu omassa sängyssä ja feels good! Aikaerorasitusta on vähän mutta ei kamalasti, oon menny nukkumaan puoli kolmen aikaan ja heräilly yhen aikaan. Hetkeäkään en oo ollu yksin ja rauhassa, joka on hyvä, oon kavereiden kans pärtsäilly kaikkialla ja käyny kebabilla vuoden jälkeen, ja ai että mulle maistu!! Aina iltasin ku meen nukkumaan niin se on ainut aika millon oon yksin rauhassa ja on aikaa miettiä, ja sillon tulee semmonen haikea fiilis. Erichin kanssa ollaan laiteltu viestiä puolin ja toisin, mutta vielä en oo pystyny skypettään koska mulla on vähä semmonen olo että siitä ei hyvää seurais. Välillä tulee semmonen olo että miks mää ees on täällä että en mää ees kuulu tänne enää mutta välillä on taas semmonen olo että tää on koti eikä mikään oo muuttunu. Pakko kyllä myöntää että onhan se silti ihana olla kotona!
Ja ihan selvennykseksi kaikille, oon aatellu jatkaa bloggailua ihan normaalisti vaikka en ookkaan enää vaihdossa, jos vielä mun normaali elämä suomessa joitain kiinnostaa haha. Tän blogin nimi ei oikein täsmää enää ku enhän oo enää in the usassa, joten en tiiä sitte pitäiskö mun tehä ihan uus blogi vai jatkaa tänne ja vaihtaa nimi, vai mitäs tässä pitäis tehä?!