Oonko tarpeeksi monta kertaa maininnu että miten mahtava rotary on, ja varsinki mun klubi? No, sen on ilmeisesti muutki ihmiset huomannu ja oon ollu puheenaiheena siitä, miten mulla on korkein kuukausiraha ja miten mulle ostetaan iphonet ja blaablaablaa. Mitään en oo pyytäny, ne on ite halunnu mulle kaiken ostaa ja antaa, välittäviä ja anteliaita ihmisiä ku on. Mulla on tosi hyvät välit niihin, en nyt sano kaikkiin koska en todellakaan jokasta niistä 150 ihmisestä tunne, mutta koska joka viikko urhoollisesti meen kokouksiin, niin kyllä ne mut jo aika hyvin tuntee kaikki! Oonki ainut vaihtari mun klubissa ketä ne hostaa, joten oon niiden "lellikki". Mulle annettiinki vinkki ennen tätä vuotta, että mitä tahansa teet, niin piä hyvät välit rotareihin koska ne voi oikeesti yllättää ja vaikuttaa sun vuoteen kaikista eniten. Se on kyllä täysin totta, ja siinä onki oikeesti hyvä vinkki tuleville rotaryvaihtareille. Sitä älä unohda.
Yks mies, Bill, mun klubista kaks viikkoa sitten sano mulle että se tykkää musta tosi paljon ja että oon ollu tosi kunnollinen ja uskollinen vaihtari että haluaa auttaa mua keräämään ne rahat kasaan mun Meksikon retkeä varten. Tänään kokouksessa se otti mikrofonin ja puhut tosi koskettavasti. Sano että yleensä teinit lähtee spring breakille rannalle juhlimaan ja rellestään, mutta tää meiän vaihtari haluaa lähtä meksikoon kirkon kanssa lähetysmatkalle auttamaan paikallisia lapsia, leikkimään ja pelaamaan niiden kans, kertomaan niille Jumalasta pystymättä kommunikoimaan kielimuurin takia, asumaan telttoihin ja olemaan viikon ilman suihkua ja kunnollista vessaa. Se sano, että kaikki me ei voida olla host perheitä mutta tätä kautta voidaan auttaa Juliaa ja tukea sen vuotta ja retkeä, se on sen ansainnu. Se kerto että yhteensä Emily ja minä tarvittas tuhat dollaria että saatas kustannettua meiän maksut ja sano että lupaa mulle että saadaan se kasaan tän päivän aikana. Olin valmistautunu pesemään autoja seuraavat kaks kuukautta joka viikonloppu, että saahaan se summa kasaan, mutta toisin kävi. Tänään kokouksen jälkeen istuin pöydän ääressä valmiina ottamaan nimiä ylös autopesua varten, mutta en saanu yhtäkään nimeä. Ne ihmiset syyti mulle rahaa sellaseen tahtiin etten oo ennen nähny mitään sellasta, satasen seteleitä, shekkejä, ihan kaikkea. Viis minuuttia siinä kesti, ja siinä monttu auki laskin niitä rahoja sen jälkeen ja leuka tipahti lattiaan ku yhteissummaksi tuli 1250 DOLLARIA?!! En voi kiittää niitä ikinä tarpeeksi, tää oli aivan jotain uskomatonta! Emilyn reaktio oli ihan samanlainen ku se kuuli mitä tapahtu, ei rehellisesti oltas ikinä voitu oottaa mitään tällasta. Olin vaipunu jo epätoivoon kuinka mun pitää hinkata niitä autoja huhtikuuhun asti, mutta ei sitten yhtäkään. Oon niin ilonen ja samalla ylpeä itestäni mitä oon saavuttanu ja saanu aikaan. Mun ei tarvi pyytää äitiä maksamaan penniäkään tästä matkasta vaan kaiken ansaitsin ite ja maksan tavallaan vielä Emilynki matkan tässä samalla. Saatan vielä saada tarpeeks rahaa, että pääsen Los Angelesiin Disneylandiin. Toivottavasti mun blogi on oikeesti rohkassu joitaki lähtemään vaihtoon ja todistamaan että tää on kaikki oikeesti sen arvosta! Rotary pystyy mihin vaan, oon sen aiemminki jo sanonu, ja niin mulle sanottiinki ennen vuotta ohimennen et jos oot hyvä vaihtari niin ne saattaa maksaa sun matkan johonki. En ois aatellu että mulle niin kävis, mutta tässä sitä ollaan yli tonni rikkaampana valmiina lähtemään Meksikoon. Terveisin niin ylpeä rotaryvaihtari.
Yks mies, Bill, mun klubista kaks viikkoa sitten sano mulle että se tykkää musta tosi paljon ja että oon ollu tosi kunnollinen ja uskollinen vaihtari että haluaa auttaa mua keräämään ne rahat kasaan mun Meksikon retkeä varten. Tänään kokouksessa se otti mikrofonin ja puhut tosi koskettavasti. Sano että yleensä teinit lähtee spring breakille rannalle juhlimaan ja rellestään, mutta tää meiän vaihtari haluaa lähtä meksikoon kirkon kanssa lähetysmatkalle auttamaan paikallisia lapsia, leikkimään ja pelaamaan niiden kans, kertomaan niille Jumalasta pystymättä kommunikoimaan kielimuurin takia, asumaan telttoihin ja olemaan viikon ilman suihkua ja kunnollista vessaa. Se sano, että kaikki me ei voida olla host perheitä mutta tätä kautta voidaan auttaa Juliaa ja tukea sen vuotta ja retkeä, se on sen ansainnu. Se kerto että yhteensä Emily ja minä tarvittas tuhat dollaria että saatas kustannettua meiän maksut ja sano että lupaa mulle että saadaan se kasaan tän päivän aikana. Olin valmistautunu pesemään autoja seuraavat kaks kuukautta joka viikonloppu, että saahaan se summa kasaan, mutta toisin kävi. Tänään kokouksen jälkeen istuin pöydän ääressä valmiina ottamaan nimiä ylös autopesua varten, mutta en saanu yhtäkään nimeä. Ne ihmiset syyti mulle rahaa sellaseen tahtiin etten oo ennen nähny mitään sellasta, satasen seteleitä, shekkejä, ihan kaikkea. Viis minuuttia siinä kesti, ja siinä monttu auki laskin niitä rahoja sen jälkeen ja leuka tipahti lattiaan ku yhteissummaksi tuli 1250 DOLLARIA?!! En voi kiittää niitä ikinä tarpeeksi, tää oli aivan jotain uskomatonta! Emilyn reaktio oli ihan samanlainen ku se kuuli mitä tapahtu, ei rehellisesti oltas ikinä voitu oottaa mitään tällasta. Olin vaipunu jo epätoivoon kuinka mun pitää hinkata niitä autoja huhtikuuhun asti, mutta ei sitten yhtäkään. Oon niin ilonen ja samalla ylpeä itestäni mitä oon saavuttanu ja saanu aikaan. Mun ei tarvi pyytää äitiä maksamaan penniäkään tästä matkasta vaan kaiken ansaitsin ite ja maksan tavallaan vielä Emilynki matkan tässä samalla. Saatan vielä saada tarpeeks rahaa, että pääsen Los Angelesiin Disneylandiin. Toivottavasti mun blogi on oikeesti rohkassu joitaki lähtemään vaihtoon ja todistamaan että tää on kaikki oikeesti sen arvosta! Rotary pystyy mihin vaan, oon sen aiemminki jo sanonu, ja niin mulle sanottiinki ennen vuotta ohimennen et jos oot hyvä vaihtari niin ne saattaa maksaa sun matkan johonki. En ois aatellu että mulle niin kävis, mutta tässä sitä ollaan yli tonni rikkaampana valmiina lähtemään Meksikoon. Terveisin niin ylpeä rotaryvaihtari.
Ainiin ja te aikuiset siellä jotka ootte huolissanne musta. Tää on ihan turvallinen retki, siellä on joka kolmea oppilasta kohden yks huoltaja, vartijat meiän leirissä eikä me juoda siellä vettä hanasta tai mistään muualtakaan ja ollaan tosi varovaisia. Mun kavereista suurin osa on tehny tän jo niiden kolmena aikasempana high school vuotena, ja tää on niiden viimenen vuosi eikä ne halua jättää sitä mistään hinnasta välistä, eli jokanen on elävänä tullu takas.