pintaa syvemmältä

Vähän sekavien fliilisten pohjalta aloin vaan kirjottaa mun ajatuksia ylös, ja päätin sen jakaa teiän kanssa. Jos ei jaksa lukee, niin suosittelen skippaamaan samantien. Nimittäin tässä on tekstiä ja paljon!

En tiiä mitä mun päässä liikkuu ku aion lähtä, enkä oo varma liikkuuko siellä mitään. Suurin osa menee tuttuun ja turvalliseen lukioon,  ihanasti siihen tien toiselle puolelle peruskoulua vastapäätä. Sillon ku mulla ei tullu kuuloonkaan astua ees jalalla siihen rakennukseen, mulle ei ilmeisesti riittäny joku muu koulu eri paikkakunnalta. Ei, mää lähenki eri maanosaan opiskeleen, vuodeksi, yksin ja eri kielellä. Oon kuullu monilta ihmisiltä, että ne ihailee mua miten rohkee oon ku uskallan lähtä, mutta en sano että ihan helppoo kuitenkaa ois. Oon tähänki mennessä itkeny monet itkut miettiessäni sitä tilannetta miten hyvästelen mun läheiset lentokentällä, ja sanon että "nähdään vuoden päästä". Miten selitän mun pikkuveljelle millon me nähdään seuraavan kerran; "nähdään sitten ku oot täyttäny kuus vuotta, joulu on menny ja on taas kesä"? Ei se oo niin yksinkertasta. 

 Oon kuullu vaihtareilta, et se on jännää palata takas, ku kaikki muut ihmiset tuntuu olevan entisellään ku ite on muuttunu aivan eri ihmiseksi. En tiiä mitä mun ja mun ystävien väleille tapahtuu, jos en ookkaan se vähän-höpsö-julpu-jolle-kaikki-nauraa. Musta on surullista, jos välit viilenee ja katkeaa sen takia, että yhteydenpito jää, mutta jos ihmiset muuttuu, niin sille ei voi kukaan mitään. Ku vuoden oon maailman toisella puolella, alotan ihan alusta, luon sinne mulle ihan uuden elämän, tutustun uuteen kulttuuriin, nään paljon maailmaa, saan uusia näkökulmia, opin arvostamaan uusia asioita jotka on saattanu olla mulle itsestäänselvyyksiä, niin on tosi epätodennäköistä, että palaan sieltä takas just samanlaisena ihmisenä mitä oon nyt.

Ootan mun lähtemistä kuitenki tosi paljon. Vaikka oon tämmönen ikävöijä ja tiiiiiän, että alku on varmasti hankalaa ja tietenki juhlat, synttärit joulut ja muut, niin ootan mun lähtöä enemmän ku mitään koskaan aiemmin. Raahe on tällänen pikkukaupunki, jossa jokanen tietää jokasesta suunnilleen samanikäsestä jotain, yleensä ne ei oo kovin positiivisia asioita. Joten täällä on tosi vaikee tutustua joihinki ihan uusiin ihmisiin, ja luoda ite se kuva itestä. Mulla on edessä vuosi sellasessa paikassa, missä en tunne yhtään ketään. Sen pitäs varmaan olla aika pelottava asia, mutta musta se on kaikkee muuta. Musta tuntuu että mun elämä junnaa vaan paikoillaan, siellä pääsen viimestään eteenpäin; unohdan ja jätän tietyt asiat taaksepäin, menneeseen elämään. Siellä ei oo asioita muistuttamassa joka päivä jostain jonka haluais unohtaa. Siellä kukaan ei myöskään kato nenän vartta pitkin, jos näyttää eriltä. Mulla on mielessä niin paljon kaikkia vaatteita, mitä haluaisin ostaa ja käyttää, mutta en vaan oo rohjennu täällä raahessa. Kohta voin kulkee kaupungilla vaikka neonvihreä työhaalari päällä, eikä kukaan välttämättä ees kiinnitä muhun huomiota. Se on kohta arkipäivää.

 Ennen ku kuulin että pääsen usaan, niin mua vähän hmm, ehkä mietitytti ois paras adjektiivi, kavereiden saaminen. Mulla ei oo ongelmaa tutustua uusiin ihmisiin, mutta yleensä se tapahtuu jonku yhteisen asian kautta. Jos oisin päätyny italiaan, niin onhan se hyvä siellä mennä jollekki luokkakaverille sönköttää mun olemattomalla italian taidolla että ollaanko kamuja. Senki kysymyksen oisin varmasti opetellu google-kääntäjästä. Kuka haluis olla sellasen kaveri, joka osaa sanoa ainoastaan oman nimensä ja ikänsä? Usassa on se niin loistava puoli, nimittäin high school.. Se on täynnä kaikenmaailman klubeja, kerhoja ja joukkueita cheerleadingistä kuoroon ja siinä välissä kaikki urheilulajit, ja kuuleman mukaan vaihtarit otetaan nuihin tosi mielellään mukaan, vaikka taitoja ei olis ollenkaan. Vaihtarit pitää saada tuntemaan olonsa kotosaksi ja tuota kautta on ihan älyttömän hyvä löytää ystäviä, niitä tulee melkein väkisten. En vois olla onnekkaampi!

Musta tuntuu, että oon listannu tähän vaan niitä negatiivisia asioita, ja nyt viimestään jokanen siellä aattelee, että tän postauksen perusteella en kyllä ikinä lähtis vaihtoon. Onhan tässä tietenki hyviäki puolia, oikeestaan tässä ei oo muuta ku hyviä puolia. Ainoastaan hinta on ainut miinus. Multa on kysytty monesti, että onko tää ilmasta mulle. Ei todellakaan ole, mutta ei läheskään niin kallista mitä normaalisti. Hintaa en osaa sanoa, mutta tiiän että se tulee kirpaseen meiän lompakkoa ja pahasti. Tunnen siitä hirveen huonoa omaatuntoa :(

 Mutta  niin, kaikki ne asiat, jotka aiemmin luettelin, vaan kasvattaa. Sopeutuminen ihan uuteen elinympäristöön voi olla vaikeeta, mutta se kyllä varmasti palkitaan. Mutta mitä ikävään tulee, niin oon sitä mieltä, että mulla on siellä uudet ystävät ja uusi perhe, suomea ei oo olemassakaan vaan pitää elää siinä hetkessä. Tietenki aion pitää yhteyttä suomeen, mutta mun täytyy yrittää luoda uus elämä sinne. Siitä vuodesta ei tuu mitään jos luen facebookista päivityksiä että kaverit on taas pitämässä hauskaa, voi kumpa määki oisin mukana. Vaihtareita ollaan suositeltu tekeen oma ryhmä suomalaisille kavereille facebookissa, ja piilottaa niiden julkasut. Suomeen ei sais olla yhteydessä ku kerran kahessa viikossa. Nää on vaan suosituksia, ja tällä tavalla pyritään ehkäseen kauheeta koti-ikävää. Kaikki nää luetellut asiat on vaan haastavia, ei ees negatiivisia. Ne on pitkälti vaan itestään kiinni, jos päätät että roikut suomen menossa etkä koita ees tutustua kehenkään, niin sun vuodesta ei tuu varmastikkaan puoleksikkaan niin unohtumaton mitä se vois olla.

Siinä oli aika paljon tollasta "pintaa syvemmältä" -tekstiä. Onhan tää iso juttu, ihan uus juttu, eikä mulla oo ees ketään ystävää joka ois kokenu tän saman. Onneksi meillä tän vuoden rotarilaisilla on oma foorumi, jossa päivittäin jutskaillaan, stressataan, iloitaan ja pelätään yhdessä. En millään malttais oottaa meiän koulutuksia, joissa pääsen näkemään kaikki ne ihanat ihmiset! Muttamutta, tässä oli aikalailla kaikki mitä mun pään sisällä liikkuu tästä aiheesta, tosi kiva jos joku ees jakso lukea! Eiköhän tässä oo nyt ollu hetkeksi ihan tarpeeksi vaihtarijuttua, viikonlopusta tulossa omaa postausta myöhemmin :)