Home is where your heart is

Tänään astelin sitte sinne lääkäriin, koska "eihän siinä varmasti yhtään mitään oo mutta voihan sen aina tarkistaa", siellä otettiin muutamia testejä, annoin kolme purkillista verta ja juteltiin mun oireista. Vaikka oon omasta mielestä tosi avoin ja kerron paljon asioita, niin täällä on muutamia asioita joista oon vaiennu kokonaan, niin blogissa ku oikeessaki elämässä, ja tässä on tulos ku amerikkaan tuun täysin terveenä tyttönä mutta kävelen sairaalasta pois vaikean anemian kanssa. Muilla vaihtareilla tulee tasasesti vaihtarikiloja jotka on täysin normaaleja, mutta mulla paino laskee jo seittemättä kiloa. Hemoglobiini on tosi matalalla, en jaksa tehä yhtään mitään ja nukahan autoon koulun jälkeen ku mun counselor on ostamassa mulle mun lääkkeitä, vaikka nukuin edellisenä yönä 10 tuntia enkä ees menny reeneihin. Ei tää oo enää normaalia, nukun enemmän ku oon hereillä, mulla ei oo energiaa tehä yhtään mitään ja nukahan joka paikkaan. Tästä eteenpäin mun pitää ottaa kahta erilaista lääkettä päivittäin, käydä joka kuudes viikko verikokeissa ja ottaa rokote joka kuukausi. Ja mistäkö tää johtuu? No, anemiaa on monenlaista, sitä voi tulla jos menetät paljon verta menkkojen aikana etkä saa tarpeeksi rautaa ja sit on myös tää B12 vitamiinin puutos, joka mulla on, joka johtuu ravinnon puutteesta. En oo halunnu valittaa mistään asiasta mun vaihtovuoden aikana, mun eteen on tehty niin paljon asioita, mutta jossain vaiheessa ois pitäny ehkä avata suu vähän aiemmin niin oltas tällasiltaki asioita voitu säästyä ja mun terveys vois olla kunnossa. Tuleville vaihtareille ihan tiedoksi, tällastakin voi tapahtua pahimmassa tapauksessa eikä se oo aina itsestäänselvyys että amerikkalaiset perheet söis vaan hamppareita ja roskaruokaa joka päivä. Tänään ku lääkäri soitti ja kerto mun diagnoosin, oon ollu niin vihanen. Mitään tällasta ei ois ikinä tapahtunu kotona. Tällähetkellä oon niin valmis lähtemään kotiin, oon korviani myöten täynnä tätä paikkaa.