BANGERZ 2014

DAAANNNGG, tiistaina koulun jälkeen ajettiin kotiin ja laittauduttiin hirveessä kiireessä. Napapaidat päälle, kaulaan viis kiloa painavat ketjut ja punanen huulipuna naamaan ja ei muuta ku tien päälle! Napattiin Emilyn kans tytöt, Jennifer ja Lindsay, kyytiin ja lähettii ajamaan kohti San Josea joka on noin 2 tunnin ajomatkan päässä. Ei oltu pysyä housuissa ollenkaan, eikä sitä oikein vielä matkallakaan älynny että mihin ollaan menossa. Perille päästiin kuuden seittemän välillä turvallisesti, matkalla haettiin kiinalaista ruokaa. Etittiin oikea halli, ja mentiin sisälle. Se oli ku lentokenttä, laukut läpivalastiin, metallinpaljastimella tutkittiin vartalot ja käveltiin siitä jutusta läpi niinku lentokentällä, en saa päähäni mikä se on. Kameran yritin tuua sisälle mutta sanovat että viehän takasin autoon. Icona Pop oli lämppärinä ja meinas ääni lähtä jo siinä vaiheessa, mutta oottakaas vaan ku Miley tuli lavalle... 

Meiän liput makso siis jonku 50 euroa, eli ei kalliit mutta sen arvoset oli paikatki, oltiin yläparvella toisiks viimesessä rivissä, eli just ja just näki sinne lavalle mitä tapahtu. Se ei siinä vaiheessa menoa latistanu ku Miley tuli lavalle sen kielestä tulevasta liukumäestä ja alotti keikan... Kaikki sekos. 

Kahen ekan biisin jälkeen tapahtu jotain mitä tapahtuu vaan elokuvissa. Meiän taakse tuli siniseen univormuun pukeutunu työntekijä, joka sanoo että onneksi olkoon tytöt, tässä on teille uudet liput permannolle. Katottiin sitä silmät pyöreinä ja lähettiin juoksujalkaa "alakertaan" permannolle. Ei siis oltu ihan lavassa kiinni mutta älyttömän paljon lähempänä mitä aiemmin, hyvin näki lavalle mitä se miley siellä puuhas, ja sanon vaan että oli tosi mileymäinen keikka. Siis ihan sairasta menoa, kääpiöitä, kaks metriä korkeita käveleviä pehmoleluja, kultasia autoja, lentäviä hot dogeja joilla se ratsasti. En voi ees kuvailla sitä, se oli vaan jotain niin siistiä. Mutta jossain vaiheessa Miley katoaa lavalta, lava pimenee ja näkyy vaan nämä valot. 

Kirjaimellisesti meidän eessä on semmonen pieni muutama metri kertaa muutama metri kokonen lava, ja yhtäkkiä pari miestä raahaa kamerat siihen ja me tytöt katotaan toisia ilmeellä "ei kai voi olla..?". Siinä aikamme pällisteltiin ja niin teki koko yleisö, sit kitaristi ja rumpali asteli siihen lavalle ja sitten meillä tippu leuat lattiaan ku tajuttiin että kohta tulee ite Miley perässä. Pian kaks miestä tuo lavalle ison laatikon ja kukapa sieltä laatikosta ilmestykään... Kiljuttiin niin paljon, se oli kans ihan käsittämätöntä miten paljon meistä lähti ääntä. 

Siinä se oli, ihka elävänä suoraan mun eessä. En ees zoomannu näissä kuvissa, se oli oikeesti noin lähellä, näin ihan tarkalleen sen tatuoinnin ja kaikki yksityiskohat sen vartalosta. Pääsin jopa sen videolle jonka se latas instagramiin haha! 

ennen ja jälkeen, haha!

Koko konsertti oli ihan sairas, ei sitä voi muilla sanoilla kuvata, korvissa oleva tinnitys ja käheä ääni todistaa sen. Tätä iltaa oltiin ootettu ihan sairaan kauan, viime syksystä asti ja oli kaiken sen oottamisen arvonen ja enemmänki! Sanon vaan, te jotka ootte kesällä menossa mileytä helsinkiin kattoon, varautukaa crazy hulluun showhun, koska sitä se tulee olemaan!

Rotary Weekend 4.

VIHDOIN ja viimein, neljän kuukauden jälkeen, kokoonnuttiin kaikki inbound ja outbound vaihtarit taas yhteen! Kaikki varmaan muistaa ja tietää Lindan, ja ollaan tän neljän kuukauden aikana melkein kuoltu ikävään ja laskettu päiviä millon nähään taas uuelleen, ja sen kyllä huomas ku Lindan pakettiauto ajo pihaan. Seisoin parkkipaikalla jo valmiiks, linda juoksi pakettiautosta ekana ja hyppäs mun syliin. Kiljuttiin suoraa huutoa ja hypittiin ja halattiin toisia, sen huomas ku jossain vaiheessa molemmilta oli lentäny aurinkolasit päästä ja lindalta puuttu toinen linssi, ja multa oli kadonnu ääni. Vielä seuraavanaki päivänä linda otti mua käestä kiinni oli sillee "en voi uskoa että ollaan oikeesti yhessä tässä" koska viimeset neljä kuukautta tuntu ikuisuudelta! 

Millon musta on tullu se porukan blondi????

Lauantaina aamulla syötiin aamupalaa ja lähettiin vaeltamaan. Meiät jaettiin 7 hengen ryhmiin ja lukkarissa luki "short hike" ja sitä se kyllä oli. Meillä oli opas, joka käveli 10 metriä, kerto merenelävistä, käveli 10 metriä ja sen jälkeen puista. Toiset 10 metriä ja sit kerrottiin kivistä ja sorasta. Sitä kesti semmonen tunteroinen ja oon aika varma ettei kävelty ees yhtä kilometriä ku pysähyttiin joka toinen minuutti... Mut olihan se kaunista vaikka oli aika sumusta, kaikki vaihtarit jotka asuu sisämaassa menee joka kerta ihan sekasi ku ne tulee tänne missä mä asun ku niillä ei siis oo ollenkaan rantoja eikä merta siellä sisämaassa tietekään. 

Vaeltamisen ja pinkikkeilyn jälkeen oltiin valmiita lähtemään rannalle. Hurjimmat tarkeni uida, mutta mää en tällä kertaa ollu yks niistä... Tuolla tuntu siltä ku oltas oltu mamma mia musikaalissa kreikassa, turkoosia vettä ja kallioita. 

Sen jälkeen oli taas vapaa-aikaa ja meiät nakattiin ostarille pariksi tunniksi. Ainut juttu mikä mukaan lähti oli jätski tälläkertaa...Perjantaina enkä sunnuntaina kameraa käyttäny ollenkaan joten tässä kuvia ainoastaan lauantailta. Tänään sanottiin taas haikeet heipat toisille, jotka ei ollu tällä kertaa niin haikeet koska nähdään jokanen toisemme reilun kahen viikon päästä lentokentällä ku suuntana on Hawaii! Nyt oon kotona super über väsyneenä, tulin just kirkosta ja Meksiko informaatiotilaisuudesta ja silmät luppasee siihen malliin että vois ottaa päikkärit, mutta Erich on tulossa hakemaan mua tarkalleen ottaen 8 minuutin päästä... Oon vähän katkera että siellä saatte nauttia hiihtolomasta ku mulla on koulua, mutta onneksi tätä tuskaa helpottaa lämpimät ilmat ja TIISTAINA OLEVA MILEY CYRUSIN KONSERTTI!!!

Thoughts

Näitä kuvia selatessa tuli melkein itku silmän ku mielessä muistelin tätä kulunutta vuotta ja kaikkia sen hetkiä. Tää vuosi ei onneksi vielä oo ohi, jäljellä on vielä neljä pitkää kuukautta joiden aikana kerkeää tapahtua paljon. Tää puoli vuotta minkä oon täällä maailman toisella puolella viettäny on ollu niin uskomatonta aikaa ettei kukaan voi sitä ikinä ymmärtää, muut vaihtarit vähän paremmin mutta kukaan ei oo sitä henkilökohtasesti ollu täällä mun kans elämässä ja jakamassa ku minä. Se tulee olemaan varmasti haastavaa ku palaan takas, ku oon ihan yksin näiden asioiden kanssa koska en voi ees olettaa tai pyytää mun ihmisiä ymmärtämään sitä kaikkea mitä käyn läpi ja oon käyny läpi ja millä tavalla se mun elämää on muuttanu. Tää tulee olemaan sellanen asia mitä en unohda ikinä, mitä vielä kiikkustuolissa muistelen mummuna ja kerron mun lapsenlapsille ja rohkasen niitä tekemään saman. Ilman tätä vuotta oisin ihan hukassa, oisin vielä se sama pieni Julia joka jätti pikkukaupungin ja lähti koittamaan omia siipiä yksinään pelonsekasin tuntein. Mun ei tarvi kahta kertaa miettiä vastausta jos multa kysytään että onko tää ollu mun elämäni paras vuosi, koska se ehdottomasti on ollu sitä ja paljon enemmänki. Oon kokenu enemmän mitä koko 16 vuotisen elämäni aikana enkä tätä kokemusta vaihtais ikinä mihinkään. Asun maailman kauneimmassa paikassa, kaliforniassa meren rannalla palmujen alla, käyn koulua jossa on kaks ja puolituhatta oppilasta ja nautin koulunkäynnistä, elän host perheen kanssa joka tykkää musta niin paljon että haluaa mun pysyvän koko vuoden niiden kanssa, jaan elämäni mun parhaan ystävän kanssa jota oon viimeset kuus kuukautta kutsunu myös siskoksi ja rinnalla mulla on tilanteessa ku tilanteessa maailman ihanin poikaystävä. Taustalla on myös varmistamassa mahtava rotary klubi, joka on antanu oman panoksensa mun vuoteen tekemällä siitä edes mahdollisen. Sieltä myös löytyy joukko vaihtareita, joista on tullu ku toinen perhe. Myös Suomen päässä mua on kannustanu oma ihana äiti sekä rakastavat ystävät, jotka on tsempannu jatkamaan ja ollu tukena jos oon sitä tarvinnu. Välillä sitä oon tarvinnu enemmän ja välillä vähemmän. Tuo kaikki edellä mainittu on vaikuttanu mun vuoteen tavalla tai toisella ja tehny siitä tän elämänmuuttavan kokemuksen, jota en vaihtais mihinkään mistään hinnasta.