TÄNÄÄN JÄLJELLÄ: kuukausi

Kuukaus jäljellä, no miltäs nyt tuntuu? Hullulta, hyvältä, jänskältä, onnelliselta ja oottavaiselta, iha loistavalta suoraan sanottuna!! Siitä on yli vuosi kun tän koko projektin alotin, sillon ku sain kuulla et lähen jenkkeihin niin aattelin että jes, alle puoli vuotta enää, nopeesti se menee! Ja niin se on mennykki, ihan vasta millan kans juhlittiin sitä että on sata päivää jäljellä. Mihin ne on kadonnu yhtäkkiä? No, sinne ne on menny eikä niitä takasi saa. Siksi oon tuntenu huonoa omaatuntoa jos oon raivonnu äitille tai aatulle koska kohta oon poissa eikä näitä hetkiä saa takas ja sitten on turha katua. Välillä ku aatu on tullu mun huoneeseen tahalleen ärsyttämään mua ja vaikka se on ärsyttäny ihan älyttömästi, niin oon vaan napannu sen kainaloon ja alkanu kutittaan sitä, sen sijaan että oisin huutanu sille että mee pois mun huoneesta ja laita ovi kiinni perässä. En taho että se muistaa mut sellasena huutavana hulluna isosiskona :( Enkä myöskään tuntea huonoa omaatuntoa lentokentällä siitä miten kamala isosisko oon ollu. 

Sitä sanotaan, että tää koko homma kestää kolme vuotta; eka vuosi on se haku/fiilistely/jännitys/tietojensaamisvuosi, toka vuosi onki sitte se oikea vuosi kohdemaassa ja viimenen vuosi on palautumista suomeen/kulttuurishokkia/ikävää ja varmaan paljon muuta mitä en vielä tiiä. Mulla on aikalailla yks kolmasosa takanapäin ja onneks vielä paljon eessä. Tästä ajasta mulla ei oo mitään valittamista, tää on ollu varmaan mun tähänastisen elämäni parasta aikaa! Monena masentavana aamuna tää on ollu se asia mikä mut vetää sieltä sängystä ylös, oon tutustunu niin moneen uuteen ihmiseen, ollu superhypermegaonnellinen ja innostunut kaikesta ja elämä on jaksanu hymyillä! Millasta oon saanu mulle korvaamattoman ystävän, ja kaikki lähti siitä ku ollaan samassa piirissä ja tavattiin meidän piirikoulutuksessa. Nyt ollaan yhessä jo reissattu lahdet ja helsingit läpi ja eessä on vielä new york, woopwoop! Katrinen kanssa tutustuttiin monta kuukautta sitten facebookissa, hän on siis tanskasta ja lähdössä californiaan myöskin, sen kanssa yhessä fiilistellään sitä että ei oo talvea ensvuonna ollenkaan, meiän yhteistä LA:n reissua  ja lähetellään ääniviestejä miten se ääntää suomalaisia sanoja ja miten mää tanskalaisia... Pari päivää sitte katrine joutu ääntämään marimekon ja minä "'rødgrød med fløde" ja kummastakaan ei tullu mitään... Juli sai siinä vieressä kyllä hyvät naurut ku sitä koitin mongertaa.

Vielä on tekemistä - mm. henkisesti valmistautumista! Kaikki on sanonu mulle että sillon ku oon paikalla ja puhutaan mun lähöstä niin se ei tunnu yhtään todelliselta mutta sitte ku mun blogista lukee niin kyyneleet vaan virtaa! Haha ehkä se johtuu siitä mun rennosta asenteesta tähän koko asiaan koska vitsailen vaan siitä miten en osaa heittää läppää enkuks ja siitä kuin plussapallona tuun takas :D Ei tätä äitikään oo vielä sisäistäny, aatu ei ees tiiä miten pitkän ajan oon pois eikä kaveritkaan oikein ymmärrä. Monilla on myös muutto eessä eri kaupunkiin joten omassaki elämässä on tarpeeksi muutosta ja mietittävää. Mutta en mä sitä itekkään vielä tajua, että kuukauden päästä oon oikeesti 9 000 km päässä, 10h aikaeron päässä enkä tunne ketään enkä puhu ees samaa kieltä! Ei sitä vaan tajua, koska tätä on oottanu niin kauan niin tuntuu että siellä se jossain kaukana tulevaisuudessa siintää. Mutta ei! Tää alkaa olemaan jo ihan käsillä. Kuukausi on tosi lyhyt aika, neljä viikkoa ja vielä on työtä eessä! Pinssit, käyntikortit, tuliaiset, neljä päivää kestävät läksiäiset/synttärit/sulatto (elikkäs lähtee), pakkaaminen ja SUNNUNTAIKIRKKO!! Ottais joka viikolle yhen tavotteen tehä yks asia - pinssit jätän kyllä ehottomasti viimeselle viikolle koska kauhulla ootan niiden tekemistä, koska en oo yhtään askarteluihmisiä.... Millan kanssa jätetään varmaan viimeseen iltaan niinku aina kaikki!!

Nyt suunnitelmana on nauttia suomesta, syyä fazerin sinistä, salmiakkia ja ruisleipää, reissata suomessa, nähä kavereita ja muuttaa unirytmi! Nimim. menen nukkumaan neljältä ja herään kolmelta.

TAHON JO LÄHTÄ.

Jos joku ei siis tiiä, niin tää on mun edustusasu, jota mm. pidän päällä ku edustan suomea kohdemaassa jossain tilaisuudessa tai ku lennän! Ihan jees, koska rotaryt on kuulemma niin arvostettuja että nää päällä saa hyvää palvelua ja kuulemma monesti myös anteeksi matkalaukun liikakilot!