Tyttö joka lähtee vaihtoon

"Julia Lahtisella on enää kolme viikkoa aikaa siihen, kun hän lähtee Yhdysvaltoihin ja aloittaa amerikkalaisen koulunkäynnin. Tässä hän totuttelee poseeraamaan uudessa rotary-vaihtoasussaan.

Elokuun alussa 16 vuotta täyttävä Julia Lahtinen lähtee rotareiden vaihtoon Kaliforniaan Salinasiin. Julialle se on koko elämän kestävän seikkailun alku.

Julia Lahtinen tietää, mitä hänen pitää tehdä seuraavat kolme viikkoa; pinssejä. - Minulla pitää olla 200-300 pinssiä, jotka kuvaavat Suomea, ja vaihtaa niitä muiden kanssa. Kun palaan, tämä edustustakki on täynnä saatuja pinssejä. Rotareiden vaihto-oppilaiden sininen edustustakki on tullut maailmalla niin tutuksi, ettei pinssien määrää ihmetellä enää lentokentillä, missä takit ovat matkustavan vaihto-oppilaan pakollinen varuste. Takista on monesti hyötyäkin. Joskus saattaa saada anteeksi sen, että laukussa on ylipainoa ja parempaa kohtelua, paljastaa Julia. Vaikka Julian äitiä tytön lähteminen Kaliforniaan hirvittää ja väliin itkettääkin, suhtautuu nuori nainen itse tilanteeseen innolla. Eniten hän on hyvillään siitä, että pääsee pois Raahesta. Hän haluaa oppia näkemään asioita eri perspektiivistä. Palattuaan hän toivoo näkevänsä taas Raahen hyvät puolet. Vaikka Rotareiden vaihto-oppilaille on sanottu, että heidän ei pidä odottaa mitään, odottaa Julia silti monia asioita. - Odotan muuttumista; että ajattelen eri tavalla, arvostan eri tavalla asioita. Odotan, että saan kielitaitoa, sosiaalisuutta lisää, kansainvälisiä ystäviä ympäri maailmaa. Ja haluan osallistua 30 päivän kestävälle bussimatkalle, joka kiertää Yhdysvallat.
Sen sijaan Julia ei odota näkevänsä Teemu Selännettä tai Saku Koivua pyöriessään Kalifornian maisemissa. - Ei ne ole ykkösjuttuja, mutta olisihan se tietenkin plussaa. Mieluummin kävisin Suurin pudottaja -farmilla. Minä itken, kun ne pudottavat monia kiloja viikossa ja kertovat miksi ovat lihoneet. Se on tosi koskettava ohjelma ja tulee joka päivä, tänäänkin kuudelta!

Julia on vasta 15-vuotias. Hän  täyttää 16 juuri saapuessaan ensimmäiseen amerikkalaiseen isäntäperheeseen. Hän on vuoden nuorempi kuin  yleensä vaihtoon lähtevät nuoret. Hän korvasi yhden ikävuoden puutteen ansioillaan. Hän on toiminut Merikadun koulussa tukioppilaana ja ohjannut 4 vuotta voimistelujoukkuetta. Lisäksi hän sai suosituskirjeen luokanvalvojaltaan. - Voimistelu on kasvattanut minua. Olen hoidellut  monia asioita itse. Oma-aloitteisena tyttönä hän otti itse selvää vaihtoon pääsymahdollisuuksista ja teki kaiken itse. - Muistan sen tilanteen kun päätin lähteä vaihtoon. Se oli viime keväänä, ja söin aamupalaa ja mietin, mitä minä teen peruskoulun jälkeen; menenkö lukioon vai kauppikseen vai amikseen? Silloin ajattelin, että haluan lähteä etsimään itseäni, katsomaan maailmaa.

Tässä on nuori nainen, jolla on tulevaisuudensuunnitelmia ja maailma tarjottimella edessään. Hän voisi muunmuassa alkaa toimittajaksi. - Vaihtovuoden jälkeen käyn yhden vuoden täällä lukiossa. 18-vuotiaana lähden vuodeksi Espanjaan suomalaiseen lukioon kaverini kanssa. Olen selannut myäs au pair -nettisivuja. Ammatista ei ole hajuakaan.

Julia asettuu Oulun kokoiseen Salinasin kaupunkiin Kaliforniaan. Hän on lukenut netistä, että Itä-Salinasiin ei kannata mennä, koska se on hyvin vaarallista seutua. Tämä ei pelota häntä, ei edes se, että kolme viikkoa ennen matkaan lähtöä hänellä ei ole ensimmäistä isäntäperhettä tiedossa - vain toinen ja kolmas, joihin hän vuoden mittaan vaihtaa. - Luotan heihin täysin; jos ne on rotareita, ne on hyviä perheitä. Hän on ottanut selvää erilaisista kansainvälistä vaihtoa välittävistä järjestöistä ja hänestä rotarit ovat ehdottomasti paras. Vaihtoon lähtö ei silti ole ilmaista. - 400 euroa järjestelymaksuihin, 200 euroa takkiin, 300 euroa viisumiin, tuhat euroa New Yorkin yhteistilaisuuden lippuihin, tuhat euroa lentoihin, 800 euroa vakuutuksiin, hän listaa. Lisäksi hän joutuu hankkimaan pinssejä ja käyntikortteja. Summa jää silti alle 4 000 euron. Puolet vähemmän kuin muilla järjestöillä. Rotarit ovat halpa ja turvallinen vaihto-organisaatio.

Hän on painanut myös mieleensä rotareiden 4D säännöt; no drinking, no drugs, no dates and no driving - eli ei juomista, ei huumeita, ei seurustelua eikä autolla ajoa. Hän ei saa ajaa edes päältäajettavaa ruohonleikkuria. Aion mennä kouluun ainakin kerran keltaisella koulubussilla - sen mä haluan kokea!

Julian koulussa Salinasissa on 2 600 oppilasta. Voi olla, että eksyn joskus, hän tuumaa. Rotarisääntöjen mukaan hänen on saatava koulusta ainakin C:n arvosanat. Hän odottaa jo pääsevänsä koulun kerhoihin; ehkä jatkamaan cheerleading harjoituksia tai vaikkapa pelaamaan baseballia. Jotain uutta joka tapauksessa. Ystäviä Julia ei aio menettää matkansa aikana. Sitä varten on skypet, facebookit ja whatsapit. - Ja soitan puhelimella, on se sen arvoista!"

Raahen Seutu 17.7.2013